lauantai 24. lokakuuta 2015

Kaarinan syysmaraton 24.10.2015

Osallistuin tänään Kaarinan syysmaratonille. Kisa oli sympaattisen kyläkisan oloinen hyvin järjestetty tapahtuma. Se järjestettiin tänä vuonna jo viidennen kerran ja käsittääkseni osallistujaennätyskin syntyi.

Eilen ajoimme Peten kanssa Suomusjärvelle mökille yöksi. Matkalla kävimme hankkimassa tankkausnamit. Tällä kertaa valitsin pussiin vain jelly beansejä. Niitä söin illalla telkkaria katsellessa.

Kaarinassa järjestelyt toimivat hienosti, kun kymmenen maissa haimme juoksunumerot. Mokasimme omien juomien kanssa, kun toimme ne myöhässä. Onneksi ystävällinen toimitsija lupasi viedä isot Cokis-pullomme pyörällä oikeisiin paikkoihin ennen kisaa.

Vähän verrasinkin ennen lähtöä. Oli vähän pehmeä olo, mutta lähtöpaikalla ryhmittäydyin kuitenkin 4.15 jäniksen eteen. Ekan kierroksen pystyinkin juoksemaan suunnilleen tavoitevauhtia (5:50 min/km) maratonidolini Hannan kanssa, mutta sitten oli pakko vähän hidastaa. Takin ja hanskat heitin maalin lähellä olevan huoltopaikan taakse.

Kahdeksantoista kilsan kohdalla sain pistoksen kylkeen. Pelästyin jo, että selkä kramppaa, mutta kun hidastin vauhtia entisestään, pistos väistyi. Puolimatkassa aikaa oli mennyt 2.05 ja osia, ja mietin että jos tätä vauhtia jaksan loppuun asti, olen lähellä ennätystä.

Mutt enhän minä jaksanut. Jalat, etenkin takareidet ja pohkeet alkoivat tuntua ihan pökkelöiltä ja juoksusta oli rentous kaukana. 26 kilsan kohdalla vaihdoin geelit ja veden Cokikseen. Meillä oli siis Peten kanssa huoltopaikoilla yhteiset 1,5 litran pullot ja kun sitä kaatelin kahteen mukiin, toimitsijat välittivät  minulle terveiset  rakkaalta aviomieheltäni. Se ilahdutti kovasti, kun alkoi olla jo puurtamisen fiilistä ilmassa.


Cokis maistui tosi hyvältä, eikä enää tehnyt mieli vaihtaa takaisin geeleihin. Energia riitti, mutta jalat eivät tuntuneet toimivan. 4.15 -jänis meni ohi porukoineen kolmannella kierroksella. Minulla alkoi mennä yhä enemmän aikaa huoltopisteillä.

Viimeiselle kierrokselle oli kuitenkin kiva lähteä, kun sillä pystyi jo miettimään, että nyt vikan kerran tämä ylämäki, alamäki tai huoltopaikka. Toimitsijat kannustivat tosi kivasti, muuten porukkaa ei juurikaan ollut radan varrella maalialuetta lukuunottamatta. Tosin ne yksittäiset pienet porukat, jotka maratonia olivat tulleet katsomaan, kannustivat kyllä villisti.

Viimeisellä kierroksella askel oli jo melkoista töpöttelyä. Aika yksin juoksin, ja se sopi minulle hyvin. Pikkuhiljaa kilsat kertyivät ja ihan loppumetreillä kramppasi vasemman jalan pohkeen vierestä joku pieni lihas. Kramppi onneksi laukesi nopeasti, ja pystyin ottamaan pienen loppukirin maaliin, jossa minua odotti oman ennätyksensä (3.51:27) juossut Pete. Minun loppuaikani tänään oli 4.19:49.

Tässä ollaan just menossa suihkuun juoksun jälkeen:




Reitti oli kiva, vaikka ei kuitenkaan ihan niin tasainen kuin odotin. Aika paljon oli sellaista lievää ylä- ja alamäkeä, jonka väsyneenä kyllä huomasi. Tykkään maratonilla juosta saman reitin useampaan kertaan, kun tiedän mitä tuleman pitää. Sää oli todella upea ja järjestelyt toimivat hienosti. Hieno loppusyksyn juoksutapahtuma siis, voin suositella!

Kisakeskuksena toimineessa Kaarinan lukiossa oli suihkut ja lämmintä vettä riitti meille vähän hitaammillekin maratoonareille. Hernekeittoakin olisi ollut tarjolla, mutta nälkää piti vähän odotella. Suihkun jälkeen kävimme Turussa syömässä ja kaupassa. Takareidet, pohkeet ja alaselkä ovat nyt niin kipeät, että kävely on todella hidasta.

Huomenna sunnuntaina vähän palautellaan lyhyellä pyörällä ja heti maanantai-aamuna pääsen onneksi osteopaatin käsittelyyn. Sitä olen odottanut jo useamman viikon. 

4 kommenttia:

  1. Onnea, hyvinhän se sujui! Mä taisinkin bongata sut lähtötohinoissa, mutta verryttelit just miehesi(?) kanssa, ja mä olin menossa vessaan, niin ei tullut moikattua. Mä tykkäsin kanssa juosta samaa reittiä, siinä oli hyvä fiilis just vikalla kiekalla, kun muisti, että aiemmilla kierroksilla oli tällainen fiilis, ja nyt ei tarvii enää näitä paikkoja ohittaa. Samoin mulla oli tekemistä noiden muutamien ylämäkien kanssa, kyllä ne sit kuitenkin tuntui! Hyvät oli järjestelyt ja mitä loistavin sää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin varmaan, ettei olisi yhtään mäkiä kun olin kuullut että reitti on tasainen. Olihan niitä sittenkin. Niin kiva kisa, että ihan hyvin voisin ajatella meneväni sinne toistekin juoksemaan.

      Poista
  2. Onnittelut juoksusta! Ja hieno enkka Petellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli siinä vähän sellaista työvoiton tuntua. Kahden vuoden aikana olen juossut kolme maratonia 10 minuutin sisään. Olishan se kiva jo päästä uudelle kymmenluvulle... Mutta aina on hyvä fiilis kun pääsee maratonilla maaliin!

      Poista