lauantai 2. heinäkuuta 2011

Onnea ja epäonnea

Kisko triathlon kisattiin tänään muutamaa astetta kuumemmassa kelissä kuin viime vuonna, lämpöä oli melkein 30 astetta. Peten kanssa lähdimme hyvissä ajoin kisapaikalle, ja olimmekin siellä jo kymmenen maissa, pari tuntia ennen lähtöä. Hoidimme ensin viralliset jutut eli kävimme ilmoittautumassa, hakemassa numerot käsivarsiin ja kämmenselkiin ja sitten veimme pyörät telineisiin. Loppuajan nautimme varjosta ja moikkailimme tuttuja, joita tänä vuonna olikin paljon enemmän kuin viime vuonna. Kymmenen minuuttia ennen kisan alkua lähdimme rantaan märkäpuvut päällä.

Uinnin lähtö oli tänä vuonna järjestetty tosi kivasti; naisille ja miehille oli omat lähtökarsinat ja sainkin uida ihan rauhassa ekalle poijulle saakka. Sen jälkeen oli vähän ahtaampaa, ja pari kertaa joku ui jalkojen päältä. Pidin yllä mukavalta tuntuvaa matkavauhtia, ja pian olinkin taas rannassa. Lasit pysyivät hyvin päässä ja kirkkaina, niitä ei tarvinnut justeerata kertaakaan. Toisen poijun jälkeen sain itseni kiinni ajattelemasta, että eihän mun kannata lähteä uidessa ohittamaan, koska kaikki ohittavat minut pyörällä kuitenkin. Vähän positiivisempaa ajattelua olisi tarvittu! Uintimatka oli kuulemma tänä vuonna oikeasti 1500 metriä, kun se ainakin viime vuonna oli alimittainen. Uintiaikani 29:53, kolmisen minuuttia hitaampi kuin viime vuonna.

Pete oli uinut minua 6 sekuntia nopeammin ja oli juuri lähdössä fillariosuudelle kun tulin vaihtopaikalle. Äkkiä vaihdoin uimalasit rilleihin, laitoin kypärän päähän ja lähdin menemään. Ylämäkivoittoisen alun otin ehkä vähän liian kovaa, kun alkoi puuskututtaa. Himmasin vähän vauhtia ja pyörittelin menemään. Pian huomasin Tapsan taluttavan pyörää, kun ketju oli katkennut ja pari kilsaa myöhemmin ohitin Peten, jolta oli irronut toinen kampi. Voi harmitus!

Pyöräosuudella moni meni taas ohi, mutta onneksi juotavaa oli nyt tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Kaikki meni. Huoltopaikoilla kaadoin päälleni vettä, puolivälissä otin yhden geelin. Sellaista ylös-alas -menoa se oli ja aina välillä joku meni ohi. Vaihtoon tullessa tippui pumppu. Pyörällä vierähti 1:33:26, ajasta tippui seitsemisen minuuttia viime vuoteen verrattuna.


Juoksuosuus oli aika samanlaista raastoa armottomassa helteessä kuin viime vuonna. Pahimmat ylämäet kävelin, muuten juoksin mutta hitaasti. Puolivälissä jaksoin vielä hymyillä Petelle toisin kuin viime vuonna. Vähän puolimatkan jälkeen löysin myös kivan juoksuporukan, ja yhdessä juoksimmekin sitten maaliin saakka. Välillä teki tiukkaa pysyä vauhdissa, mutta niin vain hoin mielessäni mantraani ja roikuin mukana. Ennen viimeistä kamalaa ylämäkeä sovimme, että ylitämme maaliviivan samaan aikaan ja niin teimme. Kyllä oli mahtava fiilis! Kiitos Sanna ja Terhi!


Maalissa!
Juoksuun meni minulla aikaa 1.12:28, ja vaikka se on noin viisi minuuttia vähemmän kuin viime vuonna, vielä on varaa parantaa! Loppuaikani oli 3:15:47. Viime vuoden aika parani noin yhdeksän minuuttia, vaikka uintimatka oli pitempi. Olen tosi tyytyväinen!

Peteä kyllä ketutti kammen irtoaminen kisassa, mutta toiseen potenssiin ketutus nousi vasta kotona, kun hän sai kammen paikalleen kisassa mukanaan olleilla työkaluilla. Olisi kuulemma kannattanut vähän tarkemmin katsoa, mikä siinä oikein oli vikana. Ainakin ennen seuraavaa kisaa meillä on kammetkin tsekattu ja kiristetty...

Tuuria meillä oli, kun voitimme molemmat arvonnoissa. Pete sai jonkun suolasirottimen ja minä vesilämpömittarin. Sille onkin mökillä käyttöä!

13 kommenttia:

  1. Upea parannus viime vuoteen! Mahtava suoritus! Isot onnittelut!! :) Harmi Peten puolesta. :/

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon hienosta suorituksesta! Katsoinkin jo uintiaikoja, että linjassa todellisen matkan kanssa pitäisi olla tällä kertaa. Hurjasti porukkaa ollut viivalla, hyvä meininki!

    VastaaPoista
  3. Onnittelut mahtavasta kisasta!

    On toi triathlooni vaan upea laji, ihailen kaikkia sen harrastajia ihan silmittömästi :) Ei se pelkkä juoksu vielä mitään, mutta se uinti ja pyöräily vielä sitä ennen!

    VastaaPoista
  4. Onneks olkoon hienosta parannuksesta. Ens vuonna sitten alle kolmen tunnin tavoitteluun =)
    Harmi juttu toi Peten pyörän hajoaminen.

    VastaaPoista
  5. Kisoissa voi kyllä tulla kaikenlaista vastaan :D
    Ei muuten oo eka kammen putoaminen triathlonistilta, mistä olen viimeviikkoina lukenut. Onkohan meillä liikaa voimaa jaloissa, kun ei kammet pysy kiinni?

    VastaaPoista
  6. Ninni, kiitos! Olisi kyllä ollut vielä kivempaa, jos olisimme molemmat päässeet maaliin.

    Jupis, luulenpa, että otin ehkä vähän liiankin rennosti sen uinnin. Jäi vielä siinäkin varmaan parantamista ensi kerralle. Tosi hieno oli meininki kyllä koko päivän!

    Laura, triathlon on kyllä kivaa, ja tapahtumissa aina hauskaa. Kannattais kokeilla ;)

    Hartsa, uskaltaiskohan sitä ensi vuonna tosiaan jo tavoitella kolmen tunnin alitusta? Ainakin juoksuvauhtia pitäisi saada rutkasti lisää. Pete katselee jo eteenpäin ja meinaa lähteä kisaamaan Hämeenlinnaan perusmatkalle 30.7.

    Kauramoottori, niinpä! Sitä vaan toivoisi että se kampi olisi irronnut jollain harjoituslenkillä eikä just sinä päivänä kun ihan kaiken pitäisi olla kunnossa. Peten veljelläkin oli kuulemma kampi irronnut pari viikkoa sitten, sitä on kai sit liikkeellä. Täytyypä kiristää omat ennenkuin putoavat.

    VastaaPoista
  7. Onnea vielä itsellesikin, hieno parannus viime vuoteen! Olosuhteet oli kuitenkin varsin helteiset.
    Kiitos vielä houkuttelusta tälle pidemmälle matkalle, kyllä sitä tuntee itsensä voittajaksi, kun jaksaa painaa yli kolme tuntia!

    VastaaPoista
  8. Jet, kiitos! Johan noihin helteisiin ehtii tottua... Sullahan meni tosi hienosti se pitempikin matka, onnittelut! Maalissa se raadanta tosiaan palkitaan, kun on vaan niin onnellinen maaliin pääsystä ja yleensä ajastakin.

    VastaaPoista
  9. Ajatuksissa olit, vaikka pääsen vasta nyt onnittelemaan hienosta suorituksesta! Aika hurjaa mietiskellä, miten sitä selviäis itse uinnin ja pyöräilyn päätteeksi vielä juoksemaan?

    VastaaPoista
  10. Kiitos vetoavusta, oli mahtava tulla maaliin porukassa :)

    VastaaPoista
  11. Päivikki - samoin! Näin sinusta unta viime yönä, oltiin jossain pyöräkilpailussa. Kannattaa kokeilla, ei se tunnu yhtään niin pahalta kuin kuulostaa vaan päinvastoin!

    TriathloNisti? - eikös sen voisi jo kirjoittaa huutomerkillä? Kiva kun löysit tänne ja kiitos samoin vetoavusta! Maaliintulossa ei harmita muu kuin että kuvaaja oli melko kaukana. Hieno fiilis, toivottavasti törmätään vielä jossain triathlon-jutuissa!

    VastaaPoista
  12. Hei isot onnittelut multakin vielä. Hieno puserrus.

    Oikein jännittää pääsenkö itte koskaan tositoimiin tämän harrastuksen kanssa. =)

    VastaaPoista
  13. Kiitos Jaanaba!

    Siltähän se vahvasti kyllä vaikuttaa, että pääset hyvinkin tositoimiin. Ehkä nähdään sit ensi vuonna Joroisten puolimatkalla! Mietin kyllä jo Kiskossa, että ehkä se perusmatka riittää mulle vielä ensi kesänäkin, mutta ainahan sitä voi muuttaa mieltään...

    VastaaPoista