lauantai 4. toukokuuta 2013

HCR 2013 1:56:11

Uusi enkka tuli taas puolimaratonilla, kun pääsin Helsinki City Runilla maaliin: 1:56:11. Parannusta viime vuoden HCR:ltä tuli yli viisi minuuttia. Juoksusää oli mitä parhain, aurinko paistoi ja lämmintä oli kymmenisen astetta. Juoksijoita oli tänä vuonna ilmoittautunut ennätysmäärä, mutta kaikki sujui hienosti pahemmin jonottelematta.

Olin ottanut mukaan kolme geeliä, joista kaksi laitoin shortsien lahkeiden sisään. Se oli huono paikka, sillä kolmen kilsan kohdalla huomasin niiden pudonneen matkan varrelle. Onneksi yksi geeli oli tallessa taskussa. Sen nappasin kolmannella huoltopisteellä Huopalahdessa. Kaikilla huoltopisteillä pysähdyin juomaan, parilla ekalla urheilujuomaa ja kahdella viimeisellä vain vettä. Joskus minulla on ollut oma juoksuvyö matkassa, mutta nyt se tuntui turhalta kun huolto toimi hyvin.

Heti alussa laitoin iPodin päälle ja kuulokkeet korviin. Tsemppimusiikkia kuunnellessa aika kului kuin siivillä - alkumatkassa kilometrit melkein vilistivät silmissä. Sykemittari ei toiminut koko aikana, mutta seurailin kilometrivauhteja kellosta. Aina välillä löytyi myös joku hyvä selkä, jota seurata. Alkumatkassa peesailin vähän aikaa paria seurakaveria, mutta muutaman kilsan jälkeen putosin siitä kyydistä. Ohittelin muita juoksijoita jonkin verran, mutta jatkuvalla syötöllä tuli juoksijoita myös takaa ohi. Sain kuitenkin juosta oman juoksun, eikä ruuhka juurikaan haitannut. Eikä se Auroran sillankaan ylämäki ollut niin paha kuin olin etukäteen ajatellut.

Voi olla, että hyvät juoksutunnelmat johtuivat siitä, että tässä kisassa keskityin pitämään pään kasassa ja ajattelemaan vain positiivisia ajatuksia. Olen niin monta kertaa kuullut, että suoritus on kiinni vain korvien välistä, ja tänään onnistuin hyvin itseni psyykkaamisessa kovempaan vauhtiin. Jaksoin juosta hyvin loppuun saakka. Tsemppasin ylämäissä ja yritin rullata hyvin alamäissä. Yritin pitää askelen lyhyenä ja lantion ylhäällä. Ehkä hetkellisesti siinä onnistuinkin. Aikaisempina vuosina olen varmaankin antanut itselleni liian helposti luvan himmata ja hiljentää vauhtia kun tuntuu pahalta. Tänään olo tuntui vahvalta loppuun saakka, ja loppuaika yllätti sekin positiivisesti.

Mahtava fiilis jäi juoksusta, varsinkin kun heti maaliintulon jälkeen näin ensimmäisen puolikkaan juosseen poikani Aten (1:56:21) ja mieheni Petrin (1:45:59). Meillä kaikilla meni juoksu tänään ihan nappiin! Vuoden ensimmäinen triathlonkisa onkin Nurmijärvellä jo viiden viikon päästä, tästä on siihen kiva jatkaa. Kiitos kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kannustajille sekä kanssakisaajille - HCR oli tosi mukava aloitus uudelle kaudelle!

15 kommenttia:

  1. Onneks olkoon! Tais mennä aikalailla nappiin. ;) Tosta voi varmaan hyvällä fiiliksellä lähteä Joroisillekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iina, nappiin tosiaan meni. Kieltämättä Joroinen on kyllä mielessä harva se päivä. Siellä ei kyllä ole varmaan odotettavissa mitään omia juoksuenkkoja kuten sulla viime vuonna :)

      Poista
  2. Onneksi olkoon. Järjestelyt tosiaan pelasivat nappiin ja ilmakin oli mitä mainioin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienosti näytti menneen sullakin, ainakin loppuaika oli jäätävä...

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Ammi! Otatettiin sellainen yhteiskuvakin maaliintulon jälkeen, toivottavasti onnistui. Poika ei meinaa suostua kuvattavaksi millään. Ilman lupaa en tietenkään mitään kuvia missään julkaise. On kai vähän ujo.

      Poista
  4. Onnittelut loistavasta juoksusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Osasin kerrankin optimoida levon ennen kisaa, aika rento viikko oli muuten. Nyt odotellaan sohvalla sateen taukoamista, jotta päästään pyörälenkille.

      Poista
  5. onnea hienosta enkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Martsa, kivalta tuntui. Kyllä se treenaaminen näköjään kannattaa!

      Poista
  6. Kiitos Laura! Hienostihan sen sinullakin näytti menneen, onnea!

    VastaaPoista
  7. Onnea hienosta suorituksesta!! :)

    VastaaPoista