sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Loma jatkuu

Muutaman intensiivisen pyöräilypäivän jälkeen pidimme keskiviikkona lepopäivän ja ajoimme Palmaan. Aika paljon oli ruuhkaa ja parkkipaikka vaikea löytää, ilmeisesti moni muukin oli päättänyt tuulisella päivänä lähteä saaren suurimpaan kaupunkiin. Kävimme mm. Raphan viikkoa aikaisemmin avatussa myymälässä. Poikamme osti sukkia ja Kings of Pain -kirjan maantiepyöräilyn sankareista. Joimme siellä myös kahvit ja teet. Ihan hieno kauppa.



 

Torstaina ajoimme Llucin nousun Caimarin kautta ja jatkoimme sieltä Sa Calobraan. Ilma oli edelleen tuulinen ja aika viileä, joten tuulitakki oli laskuissa tarpeen. Sa Calobrassa söimme pienen lounaan ennenkuin piti lähteä kapuamaan vajaan kymmenen kilometrin pituista nousua ylös. 

 

Perjantaina keli oli jo vähän lämpimämpi, kun ajoimme noin kolmen tunnin tasamaalenkin. Sellainen jännä tilanne sattui, että yhdessä alamäessä tunsin kuinka mehiläinen ensin kopsahti rintakehään ja siitä jotenkin pyörähti muutaman sentin auki olleen  pyöräilypaidan sisään. Koska ajoin ensimmäisenä enkä voinut tehdä äkkipysäystä, yritin ensin puristella sitä kuoliaaksi paidan sisällä, ja sitten se jo pistikin. Oli pakko pysähtyä ja riisua paita ja melkein liivitkin pois ennenkuin se porhalsi jostain uuden lentoon. 

 

Eilen lauantaina ajoin noin tunnin Sa Poblaan ja sen jälkeen juoksin ja kävelin läheisen Puig Sant Marti -vuoren laelle. Huipulta oli todella upeat näkymät alas alas laaksoon. Jotkut hyppäävät sieltä alas liitovarjoilla. Kaksi miestä valmistelikin hyppyjään samaan aikaan kun olimme siellä ihastelemassa maisemia.

 

Illalla kävimme heittämässä poikamme lentokentälle kotimatkaa varten. Meillä on Peten kanssa täällä vielä pari aurinkoista treenipäivää jäljellä. 

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Cap de Formentor

Aikaisemmilta Mallorcan-reissuilta on jäänyt mielen erityisesti ajelu Formentorin majakalle. Se on niin hieno reitti, henkeäsalpaavia maisemia ja kivoja nousuja ja laskuja. 

 

Tänään ajoimme sinne kolmistaan. Lähdimme liikkeelle vasta yhdentoista jälkeen, ja reitillä oli melko ruuhkaista. Suuri osa autoista jäi Formentorin hiekkarannan tuntumaan, mutta majakallekin niitä riitti ruuhkaksi asti. Parikymmentä autoa odotti pysähdyksissä parkkipaikkaa, ja niitä vapautui vasta kun joku toinen oli lähtemässä. 

Sen verran arkailin, etten lähtenyt pyörällä ohittamaan autoja vasemmalta, vaan talutin pyörää viimeiset pari-kolmesataa metriä. Pelkäsin vastaan tulevia autoja, joita ei sitten tullutkaan. Myöhemmin kuulin, että Pete oli ajanut autojen ohi, koska arvasi että perässään tuleva poikamme nousee siinä varmasti putkelle ja menee vielä loppumetreillä ohi. Ohitus ei onnistunut, mutta muuten oletus piti paikkansa. 

 

Jalat tuntuivat vahvoilta, ja pidin ylämäissä watit anaerobisella kynnyksellä, kadenssin noin kuudessakympissä. Talven pitkät maastopuörälenkit ovat tainneet tehdä tehtävänsä, kun pyörä kulkee nyt kivasti. Alamäissä ei tänään juurikaan tarvinnut polkea, ennemminkin jarruttelin. 

 

Majakalta ajoimme suoraan syömään rantaravintolaan, ja söin ihan todella hyvän kasvispaellan. Pian alkaa olla taas nälkä, illallispaikaksi on sovittu paikallinen nepalilainen.

 

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kaksi ekaa lenkkiä Mallorcalla

Sunnuntaina saavuimme Alcudiaan, jossa majoituimme ystäviemme vuokraamaan taloon. Ruoka oli valmiina odottamassa, mitä luksusta! Illalla kasattiin vielä pyörät, joten sunnuntai-aamuna olimme valmiita lähtemään matkaan suunnitellusti yhdeksältä.

Ihan kommelluksitta ei lähtö sujunut. Viime hetkellä päätin kalibroida wattimittarin, ja sen seurauksena Suunto Spartan kyykähti. Sain sen elvytettyä, kun ensimmäisen kerran pysähdyimme noin tunnin ajon jälkeen. Loppujenkin sykemittari toimi ihan onneksi ihan moitteetta. Yhteensä ajoimme kolmisen tuntia, 75 kilsaa. 

Hetkeä ennen lähtöä huomasin myös, että etujuomapulloni vuotaa. Se on osa käsien väliin tulevaa torpedo mount -systeemiä. Pulloa ja siihen kuuluvaa pilliä on ollut vähän hankala pitää puhtaana, ja sellaista epämääräistä harmaata kasvustoa tuppaa ilmaantumaan raivoisasta pesusta huolimatta. Pullotelineeseen sopii mikä pullo tahansa, joten ei ollut vaikea päätös heittää se Xlabin pullo roskikseen ja hankkia tavallinen, helposti pestävä pullo tilalle. Eipähän tarvitse sitten kisassakaan alkaa sitä etupulloa erikseen täytellä, vaan voin helposti vauhdissa vaihtaa molemmat pyörässä olevat pullot uusiin. 

 

Tässä poseeraamme Puig de Santa Magdalena -nyppylän päällä; minä, Pete ja poikamme.

Illalla kävimme Peten kanssa uimassa meressä puolisen tuntia. Vesi oli mukavan lämmintä, todennäköisesti ilman märkkäriäkin olisi pärjännyt.

Tänään ajoimme 120 kilsaa, kolmen luostarin kierroksen. Nousua oli aika paljon enemmän kuin eilen, mutta vahvasti tultiin loppuun saakka. Poikani kanssa jätimme tosin viimeisen pienen nousun väliin ja lähdimme kahdestaan kohti majapaikkaa, kun muu porukka lähti kiipeämään vielä yhdelle luostarille. 

 

Olin ladannut reitin Spartaniin (tai oikeastaan Toffe latasi), ja se toimi hienosti, kunnes kyykähti noin10 kilometriä ennen maalia. Akkuakin oli jäljellä yli 30 %, joten siitä ei voinut olla kysymys. Alkoi jo vähän harmittaa, kun molemmilla lenkeillä on täällä ollut ongelmia. Kello kaatui myös lenkin jälkeen aina, kun yritin katsoa pyöräilyn tietoja kellosta. Maagisesti tiedot näyttävät nyt kuitenkin siirtyneen Movescountiin ja Stravaan, tosin sen viimeisen kympin tiedot puuttuvat.


Huomenna ajamme Cap de Formentorin majakalle, noin 60 kilsaa. Keskiviikko ja torstai ovat säätiedotuksen mukaan vähän tuulisempia ja viileämpiä päivä. Toistaiseksi täällä onkin ollut todella lämmintä, lyhyillä hihoilla ja lahkeilla pärjää hyvin. Keskiviikolle olemme suunnitelleet reissua Palmaan. 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Huomenna pyöräilylomalle Mallorcalle!

Viimeksi olen lomaillut pari päivää joulukuussa, ja alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, ettei Mallorcan-matka tule yhtään liian aikaisin. Lähtö on lauantaina, ja mukaan lähtee Peten lisäksi myös poikamme. Hän ei ennen ole ajanut pyörällä ulkomailla, ja on täällä Suomessakin ajanut vähemmän kuin me, toki nyt talvenkin aikana käynyt jonkun kerran trainerilla polkemassa. Mutta eiköhän hän sillä kuuluisalla nuoruuden innolla mukana roiku.

Ennen matkaa on monenlaista tekemistä. Ihan tärkeimpiä juttuja on passi, sillä ilman sitä matka tyssää lentokentälle. Tämä tuli mieleen, kun  olin joitakin viikkoja sitten viemässä poikaani Ruotsin-lautalle risteilyä varten. Ohimennen kysäisin, että kai olet jo uusinut vuodenvaihteessa vanhaksi menneen passisi - asia, josta olin häntä moneen otteeseen muistuttanut. No ei ollut, mutta onneksi Ruotsiin pääsee kuulemma ajokortillakin. Sittemmin hän on saanut hankittua uuden passinkin.

Elokuussa Vichyyn lähtiessä unohdin matkasta lompakon. Olin edellisiltana maksellut laskuja yläkerrassa ja siksi lompakkoni oli jäänyt epätyypilliseen paikkaan olohuoneen sohvalle. Lähtiessä nappasin mukaan käsilaukun tarkistamatta, oliko lompakko siellä. Vasta lentokentällä huomasin ettei ollut, enkä enää ehtinyt sitä hakea. Onneksi Petellä oli luottokortti mukana.

Pass, pengar och biljett - kaksi kolmesta on meidän perheen viimeisimmillä reissuilla unohtunut!

Ostin muutama viikko sitten Suunto Spartan Ultran, jonka akun pitäisi kestää vähän pitemmätkin lenkit. Viime viikonlopun pyörälenkillä testasin, miten reitit Spartanissa toimivat, ja ihan hyvinhän se meni. Vain Toffelta saamien reittien lataamisessa oli vähän hankaluutta, kun ne eivät Plotaroutesta ihan suoraan siirtyneet, vaan tiedostot piti kierrättää Google Mapsin kautta. Sain siihen onneksi hyvät ohjeet Suunnon asiakaspalvelusta. Nämä latasin:

https://www.plotaroute.com/route/387554
https://www.plotaroute.com/route/388565
https://www.plotaroute.com/route/388570
https://connect.garmin.com/modern/activity/1661264689

Myös Cap Formentorille olisi tosi kiva päästä tälläkin kertaa, se on jäänyt mieleen tosi kauniina reittinä aikaisemmalta reissulta. Ja ehkä jonain päivänä voisi vähän tasaisempaakin ajella. Tuo "Kusten Classic" minua hieman hirvittää jo etukäteen, saa nähdä lähdenkö mukaan reissuun.

Pyörääni vaihdettiin viime vuonna ennen Calellan reissua uusi takapakka, jotta pienimmät vaihteet olisivat vähän kevyempiä ja ylämäissä olisi siten vähän helpompi polkea. Lopulta ajoin sillä "vuoristopakalla" koko viime vuoden ja tänä vuonna ajattelin tehdä samoin. Kun voimaa on vähemmän, pienillä välityksillä on helpompi pitää yllä edes jonkinlaista pyöritystä. Peten ja poikamme pyörään vastaava pakka vaihdetaan nyt tätä reissua varten.

Pyörälaukut olemme vuokranneet TriathlonSuomelta ja Velosportilta. Omia pyörälaukkuja emme ole ostaneet, koska meillä ei ole niiden säilyttämiseen tilaa. Ihan hyvin on tämä vuokrauskin aina onnistunut.

Koska olen kovin turvallisuushakuinen ihminen, tsekkasin myös, että matka- ja matkatavaravakuutuksemme ovat kunnossa ja kattavat myös mahdollisesti pyöräonnettomuuksissa sattuneet vammat. Pojalle hankin saman puhelun aikana kotivakuutuksen, jotta hänenkin matkatavaransa ja pyöränsä olisi vakuutettu. Nyt kun hän asuu jo omillaan, hän ei enää ole meidän kotivakuutuksemme piirissä.

Tänään on edessä pyörälaukkujen nouto ja pyörien ja kaikkien muidenkin kamppeiden pakkaus. Huomenna olemme jo Mallorcan ihanassa lämmössä. Kahden edellisen Mallorcan-reissun tarinat löytyvät täältä.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Työmatkajuoksua taas

Tällä viikolla on vielä vähän kovemmin treeniä, kunnes ensi viikolla jo kevennetään Mallorcan-reissua varten.

Keskiviikkona tein paluun työmatkajuoksun pariin. Lyhimmillään työmatkani on vain reilut kymmenen kilometriä, mutta koska tavoite oli juosta kaksi tuntia, juoksin pitempää maisemareittiä rantoja pitkin. Ihan loppumatkasta piti tehdä vielä vähän kiemuraa, että sain tarvittavat minuutit täyteen.

 

Alkumatkasta vastaan juoksi tuttu Konan-kävijä, joka kääntyi 180 astetta ja juoksi pari kilsaa kanssani. Siinä tulikin minulle PR pariin Strava-segmenttiin Merisatamanrannassa, kun vauhti ja syke vähän karkailivat vauhtikestävyyden puolelle. Ihan mahtavaa on nähdä lenkillä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia!

Otaniemen sillalla vastaan juoksi puolestaan Pete omalla pitkällä lenkillään. Hän oli kotona kiukkuinen kuin ampiainen, koska oli joutunut jättämään lenkin kesken kipuilevan polven vuoksi. Tavoitteena on saada se kuntoon vielä ennen reissua.

 

Minulla ei ollut ihan paras juoksutuntuma, kun edellinen kahden tunnin lenkki oli ollut sunnuntaina ja maanantaina olin käynyt salilla. Plus-sarakkeeseen voisi kuitenkin merkitä uuden Camelbak Circuit -juoksurepun, joka toimi moitteetta. Siinä oli nyt uusi venttiili, josta mainosten mukaan tulee yhdellä ilmaisulla 20 % enemmän juotavaa. Saattaa pitääkin paikkansa. 

 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Pitkä pyörä ja juoksu

Viikonloppuna on aikaa pitkille treeneille. Niinpä eilen kävin maastopyöräilemässä kolmisen tuntia ja tänään juoksin kaksi. Illalla on vielä uintitreenit Märskyssä.

Lempisuuntani pyörällä täältä Etelä-Espoosta on lähteä ajamaan Helsingin keskustaan rantoja pitkin. Ajoin aina Itäkeskukseen saakka ja sieltä kotiin Kehä Ykkösen laitaa. Kehän kevyen liikenteen väylällä oli vielä yllättävän paljon liukkaita paikkoja, ja siellä piti sitten kesärenkailla hiljentää. Vähän piti oikeaa reittiäkin etsiskellä, kun ihan joka risteyksessä ei ollut kylttejä. 

Loppumatkan Pirkkolasta ajoin tuttua oikaisureittiä, kun alkoi olla jo hieman kylmä varpaista ja sormista. Vessahätäkin oli, mutta kun ei ollut lukkoa mukana en uskaltanut jättää pyörää minnekään yksikseen. 

Tänään oli vuorossa juoksua pari tuntia. Juoksin Ratiopharm Arenan ohi Haukilahteen ja Westendiin. Lainasin Petriltä hänen Camelbak Circuit -juoksuliiviään ja se tuntui tosi hyvältä, oli täytenäkin lähes huomaamaton, vaikka vettä oli mukana puolitoista litraa. Aiemmin pitkillä lenkillä pidin pulloa kädessä, mutta se saa lapaluiden välin aika hyvään jumiin.

Pete osti liivinsä Go Expo -messuilta Scandinavian Outdoor Storen osastolta. Minä tajusin tarvitsevani samanlaisen vasta muutamaa päivä ä myöhemmin. Kävin viime viikolla Forumin myymälässä kyselemässä samanlaista, ja sellainen löytyi lopulta maahantuojalta. Saan sen todennäköisesti alkuviikosta.

Camelbak Circuitiin mahtuu kahden litran vesisäiliö. Sen mukana tuleva säiliö on tosin 1,5 -litrainen. Liivissä on kaksi isoa etutaskua, joihin mahtuu normaali urheilupullo. Vaikkapa pitkälle polkujuoksulenkille saa siis mukaan reilusti vettä ja etutaskuihin pullon tai kaksi vahvaa urheilujuomaa. 
 
Scandinavian Outdoor Storen myyjä kertoi messuilla hyvän vinkin juomasäiliön kuivaamiseen: säiliöön voi rypistää talouspaperia, ja kun sen puhaltaa täyteen ilmaa ja heiluttelee, talouspaperi imee veden itseensä. Tuntui toimivan, kun kokeilin.

Ilma oli aamulla todella sumuinen. Karhusaaressa kuulin laivojen sumutorviakin. Alussa juoksu tuntui aika raskaalta, mutta loppua kohden tunnelma parani. 

 

Juoksin lähes saman lenkin maaliskuun alussa, ja nyt olin reilun minuutin hitaampi. Keskisyke oli kuitenkin kolme lyöntiä alhaisempi, joten ei se kai niin kovin huonosti mennyt. 

 

perjantai 31. maaliskuuta 2017

MItä tein maaliskuussa

Tänään on sportin suhteen lepopäivä, joten on hyvää aikaa kirjoitella maaliskuun liikunnoista. Movescountistahan ne löytyvät:


Liikkumista kertyi yhteensä reilu 37 tuntia. Yhtään sairaspäivää ei onneksi ollut. Kokonaan treenittömiä päiviä kertyi kuusi. Eniten aikaa olen viettänyt pyörän päällä: reilut 11 tuntia maastopyörällä ulkona ja sen lisäksi kolme ja puoli tuntia trainerillä. Juoksua ja uintia kertyi molempia reilut kahdeksan tuntia, kuntosalilla vierähti hieman yli viisi. Muutin merkintätapaa kesken kuukauden kuntopiiristä painoharjoitteluun, siksi yhteenvedossa näkyy kaksi punaista riviä. Molemmat kuvaavat kuitenkin sitä samaa asiaa.

Hernesaaren rannassa.

Tuo viimeinen harmaa määrittelemätön viisiminuuttinen johtuu siitä, että aloin mitata ortostaattista sykettä sykemittarilla, jotta saan talteen myös maksimisykkeen. Tämä tarve tuli esiin, kun juttelin asiasta Teemun kanssa. Maksimisyke olisi sekin kuulemma hyvä tietää, kun palautumista arvioidaan. Muistankin pari vuotta sitten Mallorcalla ihmetelleeni, että ovatpas sykkeet alhaalla kesken treenileirin, vaikka kroppa ja hermosto olivat molemmat varmasti jo palautumisen tarpeessa. Maksimisykkeenkin seuraaminen olisi varmasti valaissut asiaa.

Kuukauden kohokohta oli varmasti uusi FTP-ennätys. Se taisi olla kaikkein tasaisimmilla tehoilla ajamani testi, aina ennen watit ovat testin lopussa tupanneet tippumaan kiivaista intensiteetin ylläpitoyrityksistä huolimatta.

Viime viikonloppuna oli vielä paikka paikoin jäistä.

Ehkä se huonoin hetki osui yhdelle maaliskuiselle sunnuntaille, kun juoksin pitkää lenkkiä mökkimaisemissa. Siellä oli vielä liukasta ja jäistäkin, ja pohkeet menivät ihan kamalaan juntturaan. Lenkkipäivän aamuna olin kaatunut ulkoportaissa, kun kiirehdin laiturille kuvaamaan joutsenia jalassani Petrin Reino-tossut. Olivat muuten tosi liukkaat! Onneksi ei sattunut pahemmin ja puhelinkin pysyi ehjänä.

Ne joutsenet mökkijärvellä.
Kaiken kaikkiaan olo on ollut oikein tosi hyvä ja vahva. Siihen on varmasti vaikuttanut se, mitä päätettiin valmentaja-Teemun kanssa jo treenikauden alussa: teen pitkät pyörälenkit oikeasti tarpeeksi alhaisella sykkeellä ja olen enemmän jalkojeni päällä. Pitkät pyörälenkit olen tällä treenikaudella ajanut useimmiten yksin. Peten kanssa olemme kyllä lähteneet yhtä aikaa ja nähneet sitten kotona saunassa kolmen tunnin kuluttua.

Jalkojeni päällä olen ollut viime syyskuusta lähtien lähes päivittäin ainakin 10000 askelen verran, ja nyt siihen kävelemiseen on tullut melkein jo himo. Samoin salilla juoksen aina loppuverran matolla ikivanhoilla Vibram Fivefingers -tossuillani. Säiden hieman lämmettyä saatan kokeilla niitä ulkonakin 15-20 minuutin verran.