lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kesäkuulumisia

Viime viikot meillä on ollut hulinaa, kun kylään tulivat ensin siskon tyttäret ystävineen ja viimein torstaina itse sisko Amerikasta asti. Lomaa on jäljellä reilu viikko, joten ehtiihän tässä vielä heilua emäntänä. Ainakin mökkireissu on ensi viikolle suunnitteilla. Tyttäremme (serkukset!) ovat aika omatoimisia, ja viettävät tämän viikonlopun itse varaamallaan ja maksamallaan lomalla Kööpenhaminassa.

Treenit on tietysti sovitettu muuhun ohjelmaan tai oikeastaan päinvastoin. Kulunut viikko on ollut minulla vähän kevennetty, kun viime viikonloppuna oli aika paljon treeniä. Sunnuntaina piti ensimmäistä kertaa piti treenin jälkeen jäädä vähäksi aikaa nurmelle lepäilemään. Ohjelmassa oli tuolloin aika pitkä tehotreeni pyörällä ja lopuksi myös juoksua.

Lomalla on kiva tehdä pitempiäkin treenejä, kun aikaa lepäilyyn ja palautumiseen on mukavan paljon. Remonttiakin on tässä samalla jonkin verran edistetty, huone kerrallaan edetään. Ensimmäinen huone alkaa olla jo voiton puolella, mutta onhan tässä vielä aikalailla tapettia poistettavaksi ja seinää maalattavaksi. Uusia kalusteita hankkiessa koin pienen onnistumisen, kun uskalsin ajaa isohkoa pakettiautoa.

Koska Pete oli tänään Porkkala Swinrunissa kisaamassa (Hesarin juttu kisasta), päivän yhdistelmätreeni piti tehdä yksin. Vähän aikaa mietin, mistä parhaiten pääsisi pyöräilemään suoraan maantielle ja lähdin sitten autolla Kirkkonummen suuntaan. Pysäköin Tolsaan liityntäpysäköintipaikalle, ajelin tempopyörällä tunnin eestaas Porkkalanniemeen ja juoksin päälle puoli tuntia omaa kovaa. Pyörällä tehot pysyivät hyvin tavoitteessa, ja samoin kävi ilokseni myös juoksussa. Kovemman pyörätreenin jälkeen myös juoksu tuntuu lähtevän helposti kovaa.

Juoksun keskivaiheilla pyörähdin myös vähän poluilla, mikä virkisti kivasti. Aikaisemmin tällä viikolla olin jo repäissyt vasemman jalan lenkkarin pohjallisesta irti siihen liimaamani metatarsaalituen, kun se alkoi jo Sääksen kisassa ja pitemmillä lenkeillä muutenkin painaa päkiää ja siis sattua. Yritän nyt aktivoida paremmin varpaita, ja se tuntui auttavan esimerkiksi eilisellä pitkällä lenkillä.

Tämän jälkeen en enää tee ennen Hampurin IM-kisaa mitään muutoksia kamppeisiin, korkeintaan pesen ja vahaan pyörän.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kun melkein jäin auton alle

Eilen oli aika iso treenipäivä: pyörällä kovempia vetoja 6x20 min ja sen jälkeen vielä 40 min juoksu. Lähdimme matkaan parin kilsan päästä mökiltä, sieltä mistä kestopäällyste alkaa.

Olin juuri saanut aloitettua toisen kovemman tehopätkän, kun Muurlassa huomasin, että vasemmalta kolmion takaa on tulossa vaaleanharmaa Mercedes, joka on kääntymässä ajosuunnassaan vasemmalle, siis samaan suuntaan kuin minä ajoin. Auto hiljensi risteykseen, ja oletin kuljettajan huomanneen minut, vaikka korvallaan olikin kännykkä.

Oletin väärin. Kuljettaja lähti kääntymään, ja kiireesti jarrutin renkaat lukossa niin että takapyörä lähti liukuun. Samalla huusin, että "Jum****ta! Apua!" Auto oli pahimmillaan niin lähellä, että olisin voinut sitä koskettaa. Ei onneksi kuitenkaan osunut ja pysyin pystyssä.

Kuljettaja kaasutti pois, puhelin yhä korvallaan. Minä jäin päivittelemään hyvää tuuriani ja miettimään, mitä olisikaan voinut tapahtua, jos olisin ollut vaikka metrin edempänä. Ja millaisten mullqvistien kanssa sitä täytyy liikenteessä yrittää pärjätä ja pysyä hengissä! 

Muurlan keskustassa katsoin silmä kovana, näkyykö autoa jonkun liikkeen pihassa. Olisin mennyt sanomaan pari valittua sanaa kuljettajalle. Ei näkynyt.

Näin lähellä ei kolari ole ollutkaan pitkään aikaan. Kerran nuorena tyttönä törmäsin pyörällä eteen avattuun auton oveen kotikadullani Helsingissä. Silloin ei sattunut pahasti. 

Melkein joka lenkillä joku ohittaa liian läheltä. Yleensä näiden kuljettajien autojen vasemmanpuoleiset renkaat eivät ylitä keskiviivaa, vaikka minäkin ajan pyörälläni pientareen vasemmalla puolella. Oma lukunsa ovat ne kuljettajat, jotka eivät viitsi vaihtaa ajolinjaa edes silloin, kun ajetaan ylämäessä, jossa olisi ihan vapaa ohituskaistakin. Tai ne asuntovaunujen, peräkärryjen tms. vetäjät, jotka eivät tunne vetämänsä yhdistelmän ulottuvuuksia ja siirtyvät takaisin omalle kaistalleen liian aikaisin.

Onnea oli eilen matkassa, ja sain hyvän muistutuksen siitä, ettei liikenteessä kerta kaikkiaan kannata olettaa yhtään mitään. 

Ja ne puhelimet pois silloin, kun ajetaan autolla! Joku voi vaikka kuolla!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Lomafiiliksiä

Aika harvoin pyörälenkillä ilahtuu siitä, että loka-auto ajaa ohi. Tänään kävi niin, kun ajelin jo takaisin Lahnajärven suuntaan. Meillä on nimittäin mökillä lokasäiliö melkein täynnä, ja kerran on loka-autokin pyörähtänyt pihassa, mutta ei kuitenkaan uskaltanut ajaa vanhaa tienpohjaa niin pitkälle, että olisi saanut vietyä mustat vedet mennessään. Mökkimme on rinteessä, ja lokasäiliön viereen pääsee vain jo käytöstä poistettua tienpätkää pitkin. Ilmeisesti tie oli sateiden jäljiltä liian pehmeä painavalle autolle edellisellä kerralla.

Vaan turha oli toive siinä pyöräillessä, ei ollut loka-auto täällä meillä käynyt. Nyt siis edelleenkin odotellaan tyhjentäjää.

Treenailun lisäksi meillä on Peten kanssa lomaohjelmassa remontointia kotona. Tyttären vanhasta huoneesta tulee vaatehuone ja pojan huoneesta pyörähuone. Toisesta ollaan jo saatu tapetit poistettua, ja eilen kävimme Turussa hakemassa seiniin kalkkimaalit. Ensi viikolla olisi toiveissa saada poistettua loputkin tapetit ja päästä maalaamaan. Remontti ulottuu myös makuu- ja takkahuoneeseen, mutta kun itse tekee, saa kaiken kivasti aikataulutettua niin, ettei koko kämppä ole remontin kourissa. Niin ainakin toivon.

Olen myynyt ja antanut pois paljon tavaraa, ja se on tuntunut tosi mukavalta. Myös isosta osasta kirjoista on tarkoitus luopua tässä yhteydessä. Triathlon-aiheisen kirjapaketin sainkin jo myytyä Facebookin Triathlonfoorumilla alta aikayksikön. Juokukirjoillekin löytyi ottaja. Lasten- ja nuortenkirjoja olen lahjoittanut SOS-Lapsikylään. Luen itse suurimman osan kirjoista nykyään Kindlellä. Siinä on taustavalo (ei sininen kuten tableteissa ym.), joten sitä on helppo lukea myös illalla sängyssä, eikä se vaikeuta unen saantia. Nyt kesälomalla on kesken yksi perinteinenkin kirja, Jhumpa Lahirin Kaima, joka ensimmäisten sivujen jälkeen vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

Olisin halunnut mennä Pori Jazzeille kuuntelemaan Chaka Khania livenä, mutta kun viikonloppuna on ohjelmassa yhteensä kahdeksan tuntia pyöräilyä ja juoksua, luovuin suunnitelmasta. Emme olisi ehtineet millään tehdä kaikkea, ja tällä kertaa päädyimme preferoimaan treenejä.

Kauden pääkisaan, Hampurin Ironmaniin, on enää reilut neljä viikkoa. Löysin Instasta hampurilaisen Ramonan (@ramona_in_hamburg), joka kertoi eilen, että veden lämpötila on 18,8, astetta ja märkäpukukielto siten aika epätodennäköinen.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Sääksi Triathlon puolimatka 9.7.2017

Eilen oli noin 50 triathleettia koolla Sääksissä Nurmijärvellä, ja matkoina oli täys-, puoli- ja perusmatka. Peten kanssa osallistuimme puolimatkalle parinkymmenen muun kanssa. Täydelle matkalle oli lähtenyt viisi kilpailijaa, ja perusmatkallakin oli parisenkymmentä osallistujaa.

Täyden matkan kilpailijat olivat lähteneet matkaan aamuyhdeksältä, ja meillä puolimatkalaisilla oli lähtö klo 12.30. Uinti oli kivasti yhtenä kierroksena. Lähtö oli Kiljavan opiston saunarannasta, ja matkalla rantauduttiin Sääksen uimarannalla, jossa piti myös juosta hetken matkaa hiekkarannalla.

Uinti lähti hyvin, sain uida omassa rauhassa ja omaa vauhtia koko matkan. Sopivaa peesiä ei ollut tarjolla, mutta Peten näin parin ekan vedon aikana omalla vasemmalla puolella. Myöhemmin hän kertoi jonkin matkaa myös peesanneensa minua. Se on Sääksissä hyvin helppoa, koska vesi on todella kirkasta. Hiekkaranta oli todella matala, ja siinä tein pari delfiinihyppyäkin. Syke nousi siinä hyppiessä aika ylös, ja sitä piti sitten vähän rauhoitella loppupätkällä.

Uintiaikani oli minulle tosi hyvä, alle 31 minuuttia. Matkakin oli tosin ehkä noin 100 m liian lyhyt. Noh, uinti meni hyvin ja oli aika lähteä pyöräilemään. Evääksi olin ottanut vettä, suolaa sekä Fastin ja High5:n geelejä. Vatsani on herkkä reagoimaan FODMAP-hiilihydraatteihin, ja siksi olen nyt tänä vuonna vaihtanut geelimerkkiä. Fastin ja High5:n geeleissä ei nimittäin ole lainkaan fruktoosia, jonka piikkiin laitan ainakin osittain viime vuoden Ironmanin vatsaongelmat.

Energian suhteen suunnitelma oli se, että vartin välein otan jotain: aina tasalta pelkkää vettä, varttia yli Fastin geeli ja vettä, puolelta vettä ja suolatabletti ja sitten aina varttia vaille täysi tunti High5:n geeli ja vettä. Sain 41 grammaa hiilihydraattia tunnissa. Vielä pitemmällä matkalla pitäisi ehkä saada 20 g enemmän (1g hh/painokilo), mutta tuo tuntui riittävän eilen.

Pyörällä katsoin vain watteja, en vauhtia lainkaan. Pete ohitti minut vajaan 7 kilsan kohdalla, ja muitakin nopeampia pyöräilijöitä tuli ohi jonkin verran, mutta ihan yksin sain muuten ajella. Reitti oli kivan kumpuileva, pari vähän jyrkempää mäkeä oli mausteena. Pyörä ajettiin kahtena kierroksena, ja kierrosten välillä käytiin kisakeskuksessa. Sain siellä vaihdettua myös vesipullot uusiin. Puolimatkalla piti olla omat vaihtopullot, onneksi ylimääräisiä oli sattunut mukaan.

Pyöräilyn keskiteho oli kahdeksan wattia parempi kuin vuosi sitten Jönköpingissä, mutta vauhti noin 1 km/h hitaampi (28,8 km/h vs. 29,8 km/h). Reittikin varmasti vaikuttaa vauhtiin, samoin muut pyöräilijät vaikka peesirajoista kiinni pitäisikin.

Juoksuun olin varannut kolme geeliä. Ne oli helppo muistaa ottaa, kun juoksu oli kolmena kierroksena. Otin yhden aina kääntöpaikalla. Juoksureitilläkin oli ylä- ja alamäkeä ja parisen kilsaa juostiin kuorikatteen päällä. Kierros kierrokselta siihen muodostui parempia polkuja. Ainakin alusta oli mukavan pehmeä. Reitille osui mukava lupiinipolkukin ja pätkä, jossa juostiin suopursujen keskellä. Juostessa oli hyvä fiilis, kun keskityin vain siihen kierrokseen, jota kulloinkin juoksin.

Edestakaisella reitillä oli kiva moikkailla ja tsemppailla kanssakisaajia. Ekalla kierroksella vastaan tuli myös perusmatkan kilpailijoita, mutta viimeisillä kierroksilla oli taas hiljaisempaa, kun hekin olivat jo ehtineet maaliin.

Maalissa piti vähän vetää henkeä.
Mutta sitten sain pokaalin.

Ja tulihan se maali vastaan minullakin sitten lopulta ajassa 5.54. Pete oli siellä jo odottamassa, oli ehtinyt käydä jo suihkussakin. Voitimme eilen molemmat omat ikäsarjamme, mutta niissä oli vain kaksi osallistujaa. Voitto on kuitenkin aina voitto ja kaikki lasketaan, vai mitä? Olimme myös puolimatkan vanhimmat osallistujat.



Tulokset täältä.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kesäkuun sportit

Tuntuu siltä, että kesä on vähän salaa hiipimällä tullut siihen pisteeseen, että olen jo toista päivää lomalla. Muutama lämpöisempi päivä on ollut, mutta jotenkin ei vielä ole tullut sellaista kesäistä fiilistä. En mitään hellettä kaipaa, mutta aurinkoisempi keli olisi kiva. Kertaakaan tänä kesänä emme ole esimerkiksi syöneet ulkona terassilla. Ehkä ne kaikki lämpimät päivät on säästetty heinäkuun viimeiseen viikkoon, kun Amerikan-siskoni on täällä.

Kesäkuun treeniyhteenveto on tässä:



Vertasin lukuja viime vuoteen, ja oikeastaan kaikissa lajeissa on tullut enemmän tunteja, varsinkin uinnissa. Viime vuonna olin tosin 12 päivää kokonaan treenaamatta, osin ilmeisesti kesäflunssan takia. Tänä vuonna treenittömiä päiviä oli kesäkuussa vain kolme. Viime kesäkuun liikuntojen keskisyke oli aika paljon korkeampi, 140. Hyvä suunta siis.

Tänä vuonna emme lähteneet Tampereelle ajamaan Pirkan pyöräilyn pitempää lenkkiä, kuten muutamana aikaisempana vuonna.  Se on voinut olla vähän turhankin pitkä lenkki alkukauteen, ja minusta alkoi tuntua melko turhalta matkustaa Tampereelle saakka ajaakseen pitkän pyörälenkin. Viime vuonna myöhästyimme lähdöstä ja sätkin ensimmäisen tunnin Petrin peesissä ihan turhan kovaa. 



Kesäkuulle sattui kesän ensimmäinen triathlonkisakin, kun osallistuin perusmatkalle Kuusijärvellä. Siellä pohje kramppasi jo uinnissa, kun kierrosten välissä piti juosta joitakin metrejä rannalla ja laiturilla. Pohje vaivasi koko kisan ajan, mutta on nyt jo kunnossa. En ollut käynyt fyssarilla koko keväänä, kun olin joutunut perumaan joulukuisen käynnin enkä sitten varannut uusia. Nyt on aina seuraava käynti kalenterissa taas.

Varustepuolikin on saanut täydennystä, kun ostin uudet Hoka Oneone-lenkkarit. Ne tuntuvat aika erilaislta kuin Newtonit, ja juoksuaskelkin on muuttunut jonkin verran. Vasemman jalkateräni poikittaistuki on romahtanut, ja ekalla Hoka-lenkillä alkoi ensin pari varvasta ja sitten päkiä mennä tunnottomaksi. Kävin Kluuvin juoksukaupassa ostamassa vasempaan kenkään poikittaisholvia tukevan metatarsaalituen, ja puutuminen loppui siihen.

Kävin radalla juoksemassa tonnin vetoja. Siirtymät Jopolla.

Suunto Spartan Ultra -sykemittarini tuntuu nyt uusimman päivityksen jälkeen toimivan hyvin, eikä pitkien treenien tallennus enää katkeile kuten vielä kesäkuun alkupäivinä. Toivotaan, että kellon hyvä vire säilyy. 

Ihan hyvillä fiiliksillä tässä siis lomaillaan. Pete ei ole ihan vielä päässyt eroon työhommista, vaikka periaatteessa lomalla onkin. Nytkin on jossain kokouksessa. 

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kisko Triathlonin sprintti 1.7.2017

Kisko Triathlonilla on kyllä sydämessäni ihan tietty paikka, sillä se on ensimmäinen kunnon triathlonkisa, johon osallistuin vuonna 2010, silloin perusmatkalle. Vain viime vuosi jäi väliin, koska samoihin aikoihin kisasimme Jönköpingin puolikkaalla. Tänä vuonna Kisko sopi kisakalenteriin tosi hyvin, sillä ensi viikonloppuna osallistumme puolikkaalle Sääksissä ja tämänpäiväinen sprintin startti oli siihen nähden oikein hyvin ajoitettu.

Kisavalmistelut ja -pakkailut sujuivat jo aikamoisella rutiinilla, ja olimme kisapaikalla hyvissä ajoin heti kymmenen jälkeen. Olemme taas mökillä, eikä matkaa Kiskoon ole täältä kuin kolmisenkymmentä kilsaa. Autolla kuitenkin mentiin, kun kisan jälkeen reilun tunnin pyöräily kaikkien kamppeiden kanssa ei oikein houkutellut kumpaakaan meistä.

Tänä vuonna osallistujia oli yhteensä kolmisensataa. Sata enemmän olisi ilmeisesti mahtunut mukaan, mutta samana päivänä ollut Vierumäen Finntriahtlon-perusmatka vähensi osallistujamäärää. Nyt tuntui, että kisaajia oli oikein sopivasti. Suihkussakin riitti lämmintä vettä, kun kerrankin pääsin sinne sprinttikisaajien joukossa ennenkuin perusmatkan kisaajat ehtivät maaliin.

Talkkia sukkiin ennen kisaa. Mun ja Peten pyörät etualalla.

Perusmatkan lähtö oli kello 12 ja sprintin 10 minuuttia myöhemmin. Uinti ekalle poijulle ei tuntunut hyvältä - märkäpuku tuntui kiristävän jaloista ja rintakehästä, oli jonkin verran kontaktia ja hengityskin vaikeaa. Lähdin varmaan liian kovaa, mutta en sitten halunnut kovasti himmatakaan, kun pelkäsin, että sitten joku ui takaa päälle. Ekan poijun jälkeen tuntui jo helpommalta, ja sain rytmistä paremmin kiinni.

Meillä oli Peten kanssa vaihtoalueella pyörät vierekkäin, ja olin juuri laittamassa kenkiä jalkaan, kun Petekin oli saanut uintinsa uitua. Hän ohitti minut pyörällä heti ekassa ylämäessä, kun vielä yritin tasata hengitystä.

Tällä kertaa pohkeet tai mikään muukaan paikka ei krampannut (kuten pari viikkoa sitten Vantaa Triathlonissa), ja lähdin heti alusta tavoittelemaan tarkoituksenmukaisia tehoja. Reitti on kumpuileva, joten alamäissä ohittelin itse ja ylämäissä tulin ohitetuksi. Mukavasti sain kuitenkin ajettua lähes itsekseni, vaikka aina oli joitakin selkiä näkyvissä. Tehot pysyivät hyvin tavoitteessa, ja ihan yllättävän nopeasti olikin jo 20 kilometriä ajettu ja pyöräosuus loppumassa.

Pyörältä noustessa lonkankoukistajat tuntuivat vähän kireiltä, mutta kun olin vienyt pyörän paikalleen ja laittanut lenkkarit jalkaan, juoksu tuntuikin yllättävän kivalta. Reitti oli tuttu viiden kilsan kierros, sekin aika mäkinen. Puolivälissä otin pari kävelyaskelta juodakseni lasin vettä, muuten juoksin ja varsinkin loppua kohden yritin pitää hyvää vauhtia yllä. Kääntöpaikan jälkeen aina näkee hyvin, keitä takaa on tulossa ja kuinka lähellä, joten sekin motivoi laittamaan jalkaa toisen eteen. Kyllä sieltä omasta hyvästä yrityksestä huolimatta muutama nainen tuli ohi.

Maalissa olin ajassa 1:27:32, sprinttimatkan naisista 10/41. Kiskossa ei ole ikäsarjoja, vaan kaikki naiset kisaavat samassa sarjassa. Olin tyytyväinen suoritukseeni, vaikka uinnissa tulikin yksi vähän huonompi hetki. Pyörä meni hyvin, ja juoksussa pystyin runttaamaan loppuun saakka. Tämä oli kiva onnistuminen parin viikon takaisen Vantaan kisan jälkeen. Pohjekin on taas ihan kunnossa, kun olen sitä hoidattanut sekä fyssarilla että osteopaatilla.

Kiskossa on hieno omanlaisensa kyläkisatunnelma. Mukana kisaamassa on huippuja ja sitten myös ihan tavallisia itsensäylittäjiä. Järjestelyt sujuvat kymmenien vuosien tuomalla varmuudella. Sekin oli kiva, että tänään sain kaartaa maaliin jo ensimmäisen viiden kilsan juoksun jälkeen. Aina aikaisempina vuosina olen osallistunut perusmatkalle, jossa juostaan kaksi kierrosta.

Uimalakit kuivumassa.