sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Pitkä pyörä ja juoksu

Viikonloppuna on aikaa pitkille treeneille. Niinpä eilen kävin maastopyöräilemässä kolmisen tuntia ja tänään juoksin kaksi. Illalla on vielä uintitreenit Märskyssä.

Lempisuuntani pyörällä täältä Etelä-Espoosta on lähteä ajamaan Helsingin keskustaan rantoja pitkin. Ajoin aina Itäkeskukseen saakka ja sieltä kotiin Kehä Ykkösen laitaa. Kehän kevyen liikenteen väylällä oli vielä yllättävän paljon liukkaita paikkoja, ja siellä piti sitten kesärenkailla hiljentää. Vähän piti oikeaa reittiäkin etsiskellä, kun ihan joka risteyksessä ei ollut kylttejä. 

Loppumatkan Pirkkolasta ajoin tuttua oikaisureittiä, kun alkoi olla jo hieman kylmä varpaista ja sormista. Vessahätäkin oli, mutta kun ei ollut lukkoa mukana en uskaltanut jättää pyörää minnekään yksikseen. 

Tänään oli vuorossa juoksua pari tuntia. Juoksin Ratiopharm Arenan ohi Haukilahteen ja Westendiin. Lainasin Petriltä hänen Camelbak Circuit -juoksuliiviään ja se tuntui tosi hyvältä, oli täytenäkin lähes huomaamaton, vaikka vettä oli mukana puolitoista litraa. Aiemmin pitkillä lenkillä pidin pulloa kädessä, mutta se saa lapaluiden välin aika hyvään jumiin.

Pete osti liivinsä Go Expo -messuilta Scandinavian Outdoor Storen osastolta. Minä tajusin tarvitsevani samanlaisen vasta muutamaa päivä ä myöhemmin. Kävin viime viikolla Forumin myymälässä kyselemässä samanlaista, ja sellainen löytyi lopulta maahantuojalta. Saan sen todennäköisesti alkuviikosta.

Camelbak Circuitiin mahtuu kahden litran vesisäiliö. Sen mukana tuleva säiliö on tosin 1,5 -litrainen. Liivissä on kaksi isoa etutaskua, joihin mahtuu normaali urheilupullo. Vaikkapa pitkälle polkujuoksulenkille saa siis mukaan reilusti vettä ja etutaskuihin pullon tai kaksi vahvaa urheilujuomaa. 
 
Scandinavian Outdoor Storen myyjä kertoi messuilla hyvän vinkin juomasäiliön kuivaamiseen: säiliöön voi rypistää talouspaperia, ja kun sen puhaltaa täyteen ilmaa ja heiluttelee, talouspaperi imee veden itseensä. Tuntui toimivan, kun kokeilin.

Ilma oli aamulla todella sumuinen. Karhusaaressa kuulin laivojen sumutorviakin. Alussa juoksu tuntui aika raskaalta, mutta loppua kohden tunnelma parani. 

 

Juoksin lähes saman lenkin maaliskuun alussa, ja nyt olin reilun minuutin hitaampi. Keskisyke oli kuitenkin kolme lyöntiä alhaisempi, joten ei se kai niin kovin huonosti mennyt. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti