Matkustelua, messuilua ja hiihtoa

Olin päättyvällä viikolla Långvikissa tiimipäivillä torstaista perjantaihin. Etukäteen olin jo selvittänyt, että siellä on 22 m pitkä allas, jossa voisin uida torstaina muuten väliin jäävän uintitreenin. Olin ottanut mukaan vedenkestävän kamerankin, jotta voisin kuvata, jos ei samaan aikaan olisi muita uimassa. Ekan puoli tuntia sainkin uida yksin, mutta yhtään kuvaa en saanut, koska kamerasta oli akku loppu. Noh, ihan kiva treeni se oli silti, vaikka vesi olikin ainakin aistinvaraisesti arvioituna kylmempää kuin esimerkiksi Märskyssä.

Kesäkuussa on tiedossa uusi Långvikin-reissu, kun osallistun Peten ja Mikon kanssa puolimatkan triathloniin joukkueena. Minulla on uintiosuus, Petellä pyörä ja Mikolla juoksu. Ainakin tie Långvikiin näyttää mukavan mutkaiselta ja vaihtelevalta. Toivottavasti tulee hyvä kisa!

Lauantaina kävimme Peten kanssa totutusti Märskyssä uimassa. Eilen meillä oli oikein Ironman Vichy -ratakin, sillä meidän lisäksemme samalla radalla ui samaan kisaan lähtevä TriahtloNisti.

Uinnin jälkeen kävimme Velosportin avajaisissa, joissa olikin aika kiva pöhinä. Kahvia ja pullaakin oli tarjolla, ja mm. Veikkasen Jussi pyörineen oli paikan päällä. Kaupan oli hienoja pyöriä ja iso valikoima pyöräilyvaatteita. En ostanut mitään, mutta pakotin Peten hankkimaan itselleen hienon tuuliliivin.

Seuraavaksi kävelimme GoExpoon. Minä pääsin sisään bloggaajapassilla, Pete ostolipulla. Joitakin tunteja kiertelimme ja katselimme, enimmäkseen pyöriä. Velo & Oxygenillä oli hieno osasto, samoin Canyonilla. Vähäksi aikaa pysähdyin ihmettelemään Garminin Fenix 3-sykemittaria. Skinsealzin osastolta ostin ne vedenpitävät pyöräilyhanskat, joiden hankkimatta jättäminen harmitti viime vuoden ensimmäisellä maantielenkillä. Cannondalen osastolta sain ilmaiseksi vedenpitävän kotelon iPhonelle. Nyt puuttuu enää se iPhone, kun Microsoft-puhelimeni ei pussukkaan mahtunutkaan.

Viime vuonna ilmoittauduimme messuilla Pirkan pyöräilyyn, niin nytkin. Taisi olla taas sama kokenut pyöräilymies ilmoittautumisiamme vastaanottamassa. Messuhinta 217 kilometrin lenkille oli 40 euroa per nenä. Taas mennään ajamaan triathlonpyörillä omaa vauhtia ilman keskinopeusryhmää. Saa nähdä, onko yhtä tuulista kuin viime vuonna. Ensimmäisen kerran ajoin Pirkan Lenkin vuonna 2014.

Treenit tuntuvat nekin kulkevan kovin tuttuja latuja, sillä tänään kävimme taas pitkällä hiihtolenkillä Oittaalla. Luistossa ei ollut vikaa, eikä kovin paljon pidossakaan puolen tunnin hiihtelyn jälkeen. Hiihdin Pirttimäkeen päin pienen lenkin, kerran järven ympäri ja saatuani tasatyönnöstä tarpeekseni kahdeksan kilometrin jälkeen vielä pari kierrosta metsälenkkiä, yhteensä reilut 30 kilsaa ja kolme ja puoli tuntia. Geeli toimi eväänä patukkaa paremmin, sillä yhden jäisen patukan syömiseen meni minulta melkein kahdeksan minuuttia.

Jäällä.

Metsässä.