sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Neljä kertaa 30 min

Parin kuukauden sisällä olen juossut neljä kertaa 30 minuutin juoksutestin. Siinä juostaan 30 minuuttia niin kovaa kuin jaksaa ja katsotaan kuinka pitkälle pääsee. Olen juossut testin aina radalla, kolme ensimmäistä kertaa Otaniemessä ja nyt viimeisen eilen Esport Arenalla.

Tykkään juosta radalla, kun siellä on aina tasaista ja matka on helppo mitata. Näkyyhän se sykemittaristakin, mutta ainakin minulla mittari näyttää joskus liian pitkää juostua matkaa. Vajaan kuuden kilsan matkalla eroa on usein ollut vajaat 100 metriä. Eihän se paljon ole, mutta juuri tässä testissä silläkin on merkitystä.

Ihan ensimmäisellä kerralla ehdin juosta juuri ja juuri 15 kierrosta eli kuusi kilsaa.  Keskivauhti oli siis 5 min/km. Aurinko paistoi ja turvapaikanhakijat pelasivat futista kentällä. Kuuntelin musiikkia koko testin ajan, ja se varmasti osaltaan vaikutti hyvään vauhtiin. Sykettä en saanut talteen, kun Suunnon sykevyö ei jostain syystä toiminutkaan. Sittemmin olen vaihtanut Garminin vyöhön, ja se tuntuu toimivan paremmin.

Seuraavan kerran juoksin saman testin reilun viikon kuluttua ja jäin ekasta tuloksesta melkein kierroksen, 350 metriä. Voi pettymysten pettymys. Juoksu tuntui raskaalta ja jäykältä, rentoudesta ei ollut tietoakaan. Musiikkikin puuttui. Tulokseen vaikutti todennäköisesti myös edellisenä päivänä tekemäni vk-aamulenkki. Tämä oli näistä neljästä testistä kaikkein hitain. Pete oli samaan aikaan juoksemassa samanlaista testiä ja ohitti minut kierroksella.

Kolmannella kerralla pari viikkoa myöhemmin oli taas aina kokeilla, kuinka pitkälle puolessa tunnissa pääsee. Tällä kertaa jäin vain noin 130 metriä ekasta tuloksesta, mikä oli tietysti lupaavaa kun suunta oli vaihteeksi ylöspäin. Kotimatkalla autossa puhuttiin, kuinka tätä testiä aina etukäteen pienellä kauhulla ajattelee, mutta testin jälkeen on tosi hyvä fiilis.

Eilen oli taas pienten mentaalipelien päivä, kun testi oli ohjelmassa. Aamulla kävimme Märskyssä uimassa, ja iltapäivällä alkoivat testi ja sen toteutus hiipiä mieleen. Päätin juosta Esport Arenalla, kun ulkona oli pimeää ja mieli paloi taas radalle. Arenan rata on kuulemma keskeltä juuri 400 metrin pituinen, joten juoksin kolmanneksi uloimmalla radalla. Ilma oli kuivaa, mutta olin sentään muistanut ottaa musiikit taas mukaan. Juoksu tuntui tosi kivalta, varsinkin kun kaikki muut juoksijat näyttivät olevan pk-lenkillä ja sain aina pienet kicksit ohituksista. Ihan turhaan, tiedän.

Tulosmielessä nousujohteinen sarja sai jatkoa, kun ehdin juosta 15 kierrosta ja noin 100 metriä ylikin. Jipii! En ole edes viiden kilsan juoksuissa päässyt koskaan alle 5 minuutin kilsavauhdin, ja nyt juoksin sentään reilun kilsan pitemmälle. Salainen aseeni näyttää olevan musiikki, jota kuunnellessa en kuule omaa huohotustani ja toisaalta hyvät biisit saavat auttavat pitämään juoksutahtia yllä. Se on ihan tutkittukin juttu, että musiikki vaikuttaa suorituskykyyn.

Parasta oli kuitenkin se, että juoksu tuntui hyvältä ja ajoittain jopa rennolta. Ainakaan pariin viikkoon samaa testiä ei näytä olevan ohjelmassa, mutta eiköhän se sieltä taas eteen tupsahda jossain välissä. Nyt on treeneissä hyvä fiilis, kun kaikki sujuu ja vauhtikin alkaa pikkuhiljaa löytyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti