Vanha kaava paras kaava

Joitakin kuukausia on tässä jo odoteltu Espoon puolikkaan triathlonkisan lisäinfoa ja ilmoittautumisen avautumista. Eilen laitoin kysymyksen kisasta TriForFunin fb-sivulle ja sain tällaisen vastauksen: "Espoon suhteen ei saada toiveiden mukaan suljettua pyöräreittejä  nyt pikamietinnässä mitä kisan kanssa tänä vuonna tehdään!" 

Kisahermo meni, ja piti alkaa nopeasti miettimään suunnitelmaa B. Ennen Köpiksen täyttä matkaa pitäisi kuitenkin yksi puolikas saada kisattua. Ulkomailta tietysti löytyisi kisoja, mutta katseet kääntyivät Klassikon eli Joroisten suuntaan. Muistin Sporttaillaan-blogin Hannan kaupitelleen osallistumisoikeuttaan aikaisemmin, ja teimmekin siitä tänään kaupat. Hanna ehti jo hoitaa  muodollisuudet Finntriathloninkin suuntaan, joten nyt on oma nimi osallistujalistalla. Petellä puolestaan on tiedossa ystävä "uinnin tukiopetusryhmästä", jolla oli sekä kisalippu että hotellihuone Varkaudesta varattuna eikä tarvetta kummallekaan. Bingo!

Nyt kisasuunnitelmaan mahtuu myös Kiskon perusmatka. Minulle se olisi jo kuudes peräkkäinen, ja olisihan sinne tuttuihin maisemiin kiva päästä tänäkin vuonna. Josko Kiskoon taas riittäisi hellettä? Vedet saisivat toki kisaan mennessä lämmetä niin, ettei tänä vuonna tarvitsisi lyhentää uintimatkaa 1000 metriin kuten viime vuonna.

Ennen tri-kisoja ehdin osallistua pariin juoksukarkeloon, jos jalka vaan paranee ajoissa: Länsiväylä-juoksu on huhtikuussa ja Helsinki City Run toukokuussa. Nyt akillesjänne tuntuu jo ihan kohtuuhyvältä. Jos jalka säilyy oireettomana, aloitan varovaiset juoksukokeilut ehkä parin viikon päästä. Kävin tänään niitä silmälläpitäen ostamassa uudet lenkkaritkin, Asicsin DS Trainerit. Ne ovat neutraalit kengät, joissa kantapää on vähän korkeammalla kuin nykyisissä Newton-lenkkareissani. Rasitusta pitäisi siksi niillä tulla akillesjänteelle vähemmän.

Lenkkarit kevään väreissä.

Lauantaina kävin taas vesijuoksemassa. Otin vesijuoksuvyön lainaan Tapiolan hallista, ja puuskuttelin menemään 50 minuuttia. Tein pieniä teräviä spurtteja altaan syvässä päässä ja yritin muutenkin olla mahdollisimman pystyssä, ettei menisi fuskuksi. Olin jo etukäteen päättänyt, että ainakin kolme varttia "juoksen" ja sitten palkitsen itseni tonnin uinnilla. Strategia toimi ja uinti tuntui lopulta niin mahtavalta, etten malttanut pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa vaan uin 1300 metriä. Tapiolan hallissa luonnonvalo on kyllä ihan mielettömän hieno, veden alla näyttää siellä ihan erilaiselta kuin missään muualla.

Eilen kävin hiihtämässä monen muun sadan hiihtäjän kanssa Oittaalla, olipas ruuhkaista. Pertsaa menin, mutta varsinkin vuorohiihto ylämäkeen tuntui akilleksessa. Yritin sitten lykkiä tasatyöntöä menemään mahdollisimman pitkät pätkät, mutta mäkisellä reitillä se ei ollut ehkä ihan sitä mitä treeniltä haettiin "pk, ei saa hengästyä". Sain onneksi vuokraamosta lainaksi kylmäpussin jalalle siksi ajaksi, kun odottelin Peteä saapuvaksi juoksulenkiltään. Illalla jalka oli taas oireeton, mutta melkein päätin jo hankkia vapaan hiihtotavan kamppeet tänä talvena.