Miten tähän on sitten tultu? Eilen lauantaina heräsin kuudelta, kun tytär oli lähdössä seitsemältä bussilla Lappiin viikon liikuntaleirille. Lähtö oli Ratiopharm Arenan edestä, ja olin tietenkin luvannut viedä hänet autolla. Samalla oli kiva tavata mukaan lähtevät opettajat. Mukaansa tytär otti minun murtsikkakamppeeni, parhaat talviurheiluvaatteeni (takin, hiihtohousut ja ohuen fleecen) ja ystävältään lainaamansa lasketteluvarusteet. Ilmeisesti yhtenä päivänä hiihtävät 20 kilsan lenkin ja muut päivät hurahtavat rinteessä.
Me lähdimme Peten ja pojan kanssa pyöräilemään. Olimme sopineet Jupiksen kanssa treffit vasta yhdeksitoista Vanhan Turuntien ja Kehä kakkosen risteykseen. Aika paljon oli tuohon aikaan autoja jo liikkeellä, on se aikaisempi lähtö vaan siksi kivempi. Koko lenkille tuli mittaa 85 kilsaa, ja välillä meinasin jäädä porukasta! Onneksi kuitenkin vähän hiljensivät, kun eroa alkoi tulla. Ajokeli oli aurinkoinen, mutta avoimilla paikoilla tuuli tarttui pyörään hanakasti. Edessä ajavan liikkeistä näki onneksi vähän jo ennalta mitä tuleman pitää.
Lenkin, lounaan ja lepäilyn jälkeen lähdimme Peten kanssa mökille yöksi. Järvi on vielä ohuen jään peitossa, ja kaikki kovin harmaata. Tänään sunnuntaina kävimme molemmat juoksemassa, minulla oli ohjelmassa 1,5 tunnin pk-lenkki. Sääennuste piti paikkansa ja heti aamusta alkoi sadella. Juoksemista se ei kuitenkaan haitannut. Lenkin jälkeen ohjelmamme on ollut lähes samanlainen kuin eilen eli lounas ja lepäilyä.
Heti lenkin jälkeen piti kuitenkin tehdä vähän pihahommia. Muutama hopeapaju on reilun kymmenen vuoden aikana kasvanut vähän turhan isoksi, ja kaadoimme ne. Nyt terassilta näkyy taas järvimaisema. Vaikkei tämä mökki meille mikään varsinainen työleiri olekaan, aina joku paikka vaatii pientä laittoa.
Ennen:
Jälkeen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti