Triathlon-kauteni alkaa olla paketissa. Tiistaina osallistuin kauden viimeiseen kisaan, oman seuran Rykäsyyn Kuusijärvellä. Loppuaikani ei parantunut, jäin edellisestä noteerauksesta vajaan minuutin. Minulla oli taas ongelmia saada märkäpuku pois päältä. En koskaan muista ottaa kelloa pois, vaan alan repiä hihaa sen päältä. Nyt hihansuuhun tuli pieni repeämä. Taidan leikata ne muutamat sentit kokonaan pois.
Tein toisenkin aika pahan virheen ekassa vaihdossa. Aloin nimittäin tilittää ongelmistani kellon kanssa vieressäni omia vaihtohommiaan vieressäni puuhailevalle Petelle. Se harmitti minua myöhemmin kisan aikana. Miksi ihmeessä piti mennä jakamaan sitä negatiivista energiaa? Kisan jälkeen pyysin purkaustani anteeksi. Selvisi, että Petellä oli ollut tulpat korvissa koko ajan, eikä hän ollut kuullut mitään. Kerrankin olin iloinen, ettei hän ollut kuunnellut, mitä minulla oli sanottavaa!
Työmatkapyöräily on sujunut tosi kivasti nyt jo viikon verran. Vein tiistaina töihin neljän päivän vaatteet, ja olen voinut ajella ilman reppua ja sen jatkuvaa purkamista ja pakkaamista. Ylellistä! Niin suosittua on työmatkapyöräily nykyään, että työpaikalla ei enää jaeta uusia pyöräpaikkoja autohalliin. Omasta paikastani olen todella iloinen, kun ei tarvitse pelätä, että pyörälle tapahtuisi jotain päivän aikana. Huomisen aamun ajelu vähän mietityttää, kun silloin on luvassa voimakkaita ukkospuuskia.. Jos kovasti salamoi, täytyy varmaan mennä bussilla, sillä kovalla ukkosella ei suositella pyöräilemistä. Vesi ei haittaa, mutta salamia pelkään ulkona.
Varmaan on todennäköisempää saada autosta tai bussipysäkillä säntäilevistä jalankulkijoista työmatkalla osuma kun salamasta ;)
VastaaPoistaMä en tykkää ajella sateella ihan muusta syystä. Sillon kastuu ja rapa roiskuu pitkin selkää.
Mua se sade tai rapa ei niin kamalasti haittaa, huonoissa oloissa tulee enempi voittajafiilis. Onneksi perjantaina ei aamullamsatanut, ja pääsin töihin suunnitellusti pyörällä.
VastaaPoistaUkkosella en silti ajele...