keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Treenikaveri

Olemme Peten kanssa pitäneet yhtä ylioppilaskeväästäni saakka ja tasan 20 vuotta sitten menimme naimisiin Seurasaaressa. Aina olemme mieluummin tehneet asioita yhdessä kuin yksiksemme. Ystävätkin ovat pitkälti olleet samoja, samoin harrastukset.

Viisi vuotta sitten houkuttelin Petrin kanssani maratonkouluun, vaikka hän oli pari maratonia jo juossutkin. Reilun vuoden kuluttua siitä aloitin triathlonin, ja huhtikuussa 2010 "pakotin" Petrinkin mukaan Heltrin kevätleirille. (Leiristä on juttua täällä ja täällä.) Siitä se yhteinen triahtlon-harrastus sitten lähti.

Yli kahdenkymmenen vuoden suhteessa on tietysti ylä- ja alamäkiä, mutta tämä yhdessä harrastaminen on ehdottomasti siellä ihan positiivisimmassa päässä. Ei se ehkä parisuhdeterapiaa korvaa jos sille tarvetta olisi, mutta ehkäpä poistaa sen tarpeen jo etukäteen. Tästä ajatuksesta innostuneena listasin kymmenen hyvää syytä harrastaa yhdessä:

  1. Treenikaveri on lähellä ja lähes aina houkuteltavissa yhteistreeniin tai ainakin -matkoihin. Tämä on erityisen kätevää avovesiuinnissa, sillä yksin ei uimaan saa mennä.
  2. Treenaamaan tai vaikkapa harjoituskisoihin tulee helpommin lähdettyä, kun mennään yhdessä. Tänä keväänä olisin ehkä sluibaillut ainakin Heltrin duathlonista, jos ei Pete olisi niin sinnikkäästi ollut lähdössä. Pakkohan siinä oli mennä mukaan.
  3. Harrastukseen liittyvät hankinnat ja muu rahanmeno on helposti (tai ainakin helpommin) perusteltavissa. Neljän vuoden aikana on tähän perheeseen ostettu aika monta pyörää, märkäpukua sekä erinäinen määrä urheiluvaatteita ynnä muita kamppeita, eikä loppua taida näkyä.
  4. Tehdään ja ollaan paljon yhdessä. Mieluummin yhdessä altaassa kuin sohvalla, vaikka toki sohvallakin tulee aikaa vietettyä.
  5. Juteltavaa riittää muustakin kuin arkisista asioista tai omista lapsista.
  6. Matkat ja lomat on helppo järjestää, kun on yhteiset intressit. Tämä konkretisoitui hyvin kevään Kanarian-matkalla, kun me Peten kanssa pyöräilimme ja tyttäremme otti aurinkoa ystävänsä kanssa.
  7. Onnistumiset ja pettymykset on helppo jakaa, kun toinen tietää omasta kokemuksesta just miltä tuntuu. Joskus sanojakaan ei tarvita.
  8. Synttäri- ja yllätyslahjojen ostaminen on helppoa, kun aina puuttuu jotain triathloniin liittyvää isompaa tai pienempää tarviketta. Jos ei muuta, niin ainakin patukoita. Tai kirja.
  9. Yksi traineri riittää. Se taitaakin olla ainoa treenaamiseen liittyvä kalliimpi juttu, jota voimme molemmat käyttää. Olen kyllä ehtinyt jo miettiä, että pitäisikö hankkia toinenkin, jotta voisimme ajaa samaan aikaan. Joskus trainerille on jopa jonoa, kun poikammekin sitä käyttää.
  10. Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin juosta kisoissa maaliin, kun tiedän Peten siellä jo odottavan.

Treenaatko sinä yhdessä puolisosi kanssa? Oletko samaa mieltä listalla olevista asioista? Keksitkö lisää?

Loppuun vielä pieni loikka tasan 20 vuoden taakse:

8 kommenttia:

  1. Allekirjoitan tuosta listasta lähes joka kohdan. Mieheltä löytyy myös paljon tukea ja turvaa silloin, kun treenaaminen ei millään tahdo onnistua. Mutta ihan mahtavia yhteisiä kokemuksia kisoista ja niiden tunnelmista... toivottavasti myös jatkossa.
    Ihana kuva, meiltä löytyy hyvin samantyyppinen vuotta aiemmin. Onnea siis 20-vuotis yhteistaipaleesta!

    VastaaPoista
  2. Onnea vaan hääpäivänä! Tutulta kuulosti lista ainakin suurimmaksi osin, vaikka mulla ja"treenikaverillani" onkin yhteistä taivalta vasta n. puoltoista vuotta takana ja asutaan suurin osa vuodesta eri maissa. Ihan käytännön juttuja tietenkin helpottaa suunnattomasti kun kummankaan ei koskaan tarvitse perustella minkä takia taas pitää mennä lenkille tai kisoihin, eikä se treenaaminen ole millään muotoa yhteisestä ajasta pois.. Sitäkin hienompaa on kuitenkin ne kaikki ne kokemukset/tapahtumat/kisat mitä voi kokea ja fiilistellä yhdessä. (esim. Joroisten lähtöviivalla vierekkäin seisominen ja toisen kannustus matkan aikana) Aika monta yhteistä hyvää hetkeä olis jäänyt kokematta ilman yhteistä harrastusta. Sekään ei tietysti haittaa, että Paavo tietää pyöräilystä aika paljon minua enemmän ja pyöräilykonsultti on käytettävissä lähes 24/7.:D

    VastaaPoista
  3. Onnea hääpäivänä!

    Ja on ihan totta, että treeniaika on laatuaikaa ihan parhaimmillaan. Ja se palautteluaika sohvallakin. :)

    Minä halusin viime vuonna kovasti alkaa harrastaa multisportia, mutta pari puuttui. Kun sitten tapasin kivan suunnistajan, niin päätin, että toi on mun. Eli tämä treeniseura on ollut suunnitelmallista ihan alusta asti. Toivotaan, että kestää. :)

    VastaaPoista
  4. Onnea hääpäivänä :)

    Saan kiittää teräsmiestäni, että lähdin ylipäätään lajin pariin. Se kuulosti niin hurjalta, että ajattelin "täytyyhän sitä itsekin kokeilla".
    Syksyllä tulee kolme vuotta yhteistä taivalta ja heinäkuun lopulla on meidän ensimmäinen hääpäivä :) Mieheni toimii lähinnä valmentajanani tällä hetkellä, mutta olen koittanut houkutella häntäkin taas mukaan. Lupasi osallistua HCThen ;) Eikä ole tosiaan tarvinnut perustella hankintoja! Tai muutenkaan treenien määrää. Lähinnä on ollut huolestunutta tiedustelua jos en olekaan mennyt lenkille/pyöräilemään/uimaan ym. Yhteiset lenkit on kyllä olleet vähän kärttyisiä välillä, kun ollaan molemmat niin luupäitä :D

    VastaaPoista
  5. Onnea 20-vuotisesta liitosta ja vielä pidemmästä yhteisestä taipaleesta! :)

    VastaaPoista
  6. Päivikki, kiva että sinullakin on vastaava tilanne ja kiitos onnitteluista. Toi kuva on niin perushääkuva kuin olla voi. Ehkä 30-vuotispäivänä voisi ottaa uuden vähän persoonallisemman!

    Iina, kiitos! Pyöräilykonsultti 24/7 on mahtava juttu. Ja just se yhdessä kokeminen ja fiilistely on parasta.

    Minttu, kiitos! Olet kyllä ihanan päämäärätietoinen, siitä se lähtee!

    Päivi, kiitos!

    Vomya, kiva, että homma toimii noinkin päin - siis että mies innostuu ensin. Onnellista ensimmäistä hääpäivää teille! Kiitos onnitteluista!

    NinniM, onhan se aika pitkä aika mutta meni nopeasti. Kiitos onnen toivotuksista.

    Ammi, kiitos sinullekin!

    VastaaPoista