sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Syitä rakastaa Helsinkiä

Olen elänyt nuoruusvuoteni Helsingissä, ja vaikka olen asunut viimeiset parikymmentä vuotta Espoossa, Helsinki on minulle rakas. Autojen renkaiden äänet mukulakivillä, veden lorina ränneissä sateella ja meren tuoksu tuovat lapsuuden mieleen.

Näkymä sillalta.
Merellisestä Helsingistä pääsin tänään nauttimaan uimalla Seurasaaren ympäri. Tapasimme muutaman kaverin kanssa jo ennen aamuyhdeksää sillan luona, kävelimme uimarannalle pukemaan märkäpuvut päälle ja sukelsimme Itämeren syleilyyn. Vesi ei ollut kovinkaan suolaista, ja lämpötilakin oli juuri passeli. Vesi tuntui jopa yllättävän puhtaalta, ja vain yhdessä vähän matalammassa kohdassa kohtasin jotain leväkasvuston tapaista pinnan alla.

Varsinkin Salmisaaren horisontti on vedestä hieno. Oli kiva uida, kun joka kolmannella hengityksellä näkyi Salmisaari ja Länsiväylä ja joka kolmannella Seurasaaren metsät ja kalliot. Toinen tähtihetki oli uida Seurasaaren sillan alitse, varsinkin kun siitä ei ollut enää pitkä matka rannalle.

Suunnon mittari näytti reitille pituutta 3,8 kilsaa, Garminin vastaava 3,5. Jotain sitä luokkaa siis, riippuen vähän reittivalinnasta. Ihan rannassa on kovin matalaa, joten vähän keskemmällä piti mennä. Aikaa meni reilu tunti. Olipa mahtava alku päivälle!

Uintiporukka.
Loppuun vielä yksi uintiin ja Itämereen liittyvä mainospala: huomenna säiden salliessa alkaa Save the Baltic Sea swim 2013. Joukko suomalaisia, virolaisia, tanskalaisia, espanjalaisia, portugalilaisia ja australialaisia pintapelastajia ui viestinä noin 100 kilometrin matkan Tallinnasta Helsinkiin. Uinnin on arvioitu kestävän 48 tuntia. Facebookista löytyy lisää tietoa uinnista ja sen tavoitteista sekä tietenkin etenemisestä, kun se lähtee liikkeelle. Kannattaa seurata!

6 kommenttia:

  1. Kai se vähän niin on, että ne maisemat, mihin on tottunut, ovat ne rakkaimmat. Mä en ole Helsinkiin tottunut, enkä tykästynyt, ja luulenkin, ettei Näsinneulaprofiilin ja Eräjärven järvimaiseman voittanutta tuu mun elämässä olemaan. Salmisaaren siluettikin tuo vain mieleen hankalan työmatkan, kun työpiste siellä sijaitsee.

    Onnittelut Kiskon suorituksesta. Olisin halunnut kysyä, miten reitti on muuttunut siihen parin vuoden takaiseen nähden. Näyttää meinaan porukan ajat parantuneet niin paljon, että mietin, että olinko mä silloin vaan niin "hidas", vai oisko reitti vähän lyhentynyt/helpottunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se just on, että se mihin on kasvanut on hyvä. Voi Salmisaarta!

      Kiskon pyöräreitti oli tänä vuonna ilmeisesti jonkin verran aikaisempia lyhyempi. Monessa mittarissa sen pituus oli noin 41 kilsaa, aikaisemmin on varmaan ollut pari kilsaa pitempi. Tänä vuonna se oli helppo ajettava, eestaas isoa tietä hyvällä asfaltilla. Et siis ollut "hidas"!

      Poista
  2. Sattuipa hauskasti, mä olen tänään menossa pienellä porukalla uimaan Seurasaarta (toivottavasti kokonaan) ympäri. Meistä kukaan ei ole sitä aiemmin uiden kiertänyt, joten onko jotain lisä/täsmävinkkejä vielä? Yllärikiviä jossain kohtaa, joita syytä varoa, tai muuta mitä ensikertalaisten olisi hyvä tietää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun meette. Rannassa on matalaa, me uitiin noin sadan metrin päästä rannasta. Kerran osuttiin kohtaan, jossa vettä oli noin polviin saakka. Uimarannalta on hyvä lähteä, se syvenee melko nopeasti. Ja nudistirantojen kohdalla (ne huomaa valkoisista aidoista ja uimapoijuista) kannattaa olla tarkkana. Heh.

      Eilen aamulla ei juurikaan ollut veneitä tai kanootteja liikkeellä, joten niitä ei tarvinnut varoa.

      Avaimia (tai rahaa) ei kannata jättää rannalle. Kaverilta varastettiin jokunen vuosi sitten kaikki kamppeet, ja röyhkeä konna yritti vielä illemmalla tulla varastamillaan avaimilla sisään kämppään. Oli nimen perusteella löytänyt osoitteen.

      Hauskaa uintireissua!

      Poista
  3. Kiitos vinkeistä! Oliko teillä muuten GPS-kellot lakissa? Ranteessahan ne hukkaavat signaalin vähän väliä, piirtäen (ja mitaten) ihan syheröä, eli matkamittauksen kannalta ihan mitä sattuu. Oma Garmin oli reissullamme ranteessa, mutta kartasta mittasin, että matka olisi noin 3,1 kilometriä - lyhyintä reittiä, tosin ei ihan rantaa hipoen - tai ehkä satasen tai kaksi enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Ei se niin kovin ihmeellistä ole, mutta mahtavaa kyllä! Meillä oli kellot ranteessa. GPS-jäljessäni oli kyllä sitä syheröä, luulen oikean mitan olevan noin 3400 metriä, kun ei ihan rannassa uida kuitenkaan.

      Poista