torstai 30. joulukuuta 2010

Kotona taas

Lennot koti-Suomeen Chicagon ja Kööpenhaminen kautta sujuivat eilen ihan loistavasti aikataulussa. Matka kesti ovelta ovelle parisenkymmentä tuntia. Lentokentällä on sellainen tunne, kuin olisi jossain ihmeellisessä välitilassa, jossa ajalla ei ole niin suurta merkitystä. Raitista ilmaakin sai vain sen hetken kun siirtyi koneesta kävelyputkeen. Sain vähän nukuttua pitkällä lennolla, mutta siitä huolimatta on vielä hutera olo. Aikaeroväsymys tyhmentää, ihan tutkitusti (ainakin hamstereita). Salt Lake Cityn ja Helsingin välinen aikaero on yhdeksän tuntia eli muutama tunti enemmän kuin hamstereita tutkitusti tyhmentävä kuusi.

Viime yönä valvoin kolmesta neljään, muuten nukuin ihan hyvin. Aamulla ja oikeastaan koko päivän on ollut kova jano, koneessa ei kuitenkaan tule juotua riittävästi vettä kun tekee mieli vältellä vessakäyntejä. Jossain tv-ohjelmassa sanottiin, että paastoaminen auttaa aikaerorasituksesta toipumisessa ja niinpä jätin pari ateriaa väliin. Ruokahalu ei ole vieläkään ihan kunnolla palannut. 

Huomenna menen hakemaan uudet sukset ja sauvat Kallesportista, ja käväisen hiihtämässä vuoden viimeisen kerran. Mahtavaa, kun on näin paljon lunta!
Salt Laken lentokenttä.
Aamiainen/päivällinen Chicagossa. Olisi pitänyt ottaa ilman sitä lisättyä ruskeaa sokeria.
Tällä koneella lennettiin Chicagosta Kööpenhaminaan. Hienosti toimi kaikki!

Kööpenhaminassa alkoi jo pienintäkin väsyttää.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Jaiks - likaista vettä

Kävimme uimassa paikallisessa urheilukeskuksessa, Steinerissa. Siellä oli 25 jaardin allas, ja neljä vapaata rataa. Varasimme omalle porukallemme laitimmaisen radan. Petri opetti Atelle vähän vaparia, ja Paul Stevelle. Steve on aikeissa osallistua syyskuussa Paulin kanssa Toughman-puolimatkan triathloniin, ja uinti on nätisti sanottuna vielä vaiheessa. Paljon edistystä tapahtui jo ihan yhden tunnin aikana. Minä uiskentelin altaan päästä toiseen, tein vähän kiihdytyksiä, kylkipotkuja ja yhden käden uintia.

Altaan vesi oli tosi likaista, maistui ihan suolaiselta ja tunkkaiselta. Eikä ihme, näin yhdenkin miehen tulevan altaan reunalle verkkareissa, ja riisuttuaan ne hän hypähti altaaseen uikkareissaan. Ei suihkua puhumattakaan saippuasta. Ikävä tuli Suomen puhtaita vesiä ja hyvätapaisia uimareita. Kyllä täälläkin pukuhuoneissa lukee, että ennen uintia pitäisi peseytyä, mutta sitä neuvoa ei taida noudattaa juuri kukaan. Hyvä Suomi!

Jouluna parkkeeraaminen oli keskustassa ilmaista.

Tähän voisi kai lukita pyörän.

Salt Lake City on mormonimaailman keskus. Tässä temppeli, jota me luterilaiset voimme katsella vain ulkoapäin.
Ihanat vuoret.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Hiihtämässä

Tänään pääsin vihdoin suksille. Olimme laittaneet herätyskellot pirisemään seitsemältä, ja jo yhdeksältä olimme vuokraamassa lapsille lumilautoja. Siskoni Ninan mies Steve ja käly Linda menivät rinteeseen kaikkien lasten kanssa, ja Pete, Paul, Nina ja minä jatkoimme matkaa vielä pari mailia ylös Big Cottonwood -kanjonia paikkaan nimeltään Solitude Nordic Center. Sieltä saimme vuokrattua murtsikkakamppeet ja Ninalle lumikengät. Täällä piti ostaa lisäksi vielä lippu, jotta sai käyttää latuja.

Snoukkailijat.
Kaikesta varoitetaan, ja kyllä mekin maksettiin 2 dollaria per naama ylimääräisestä vastuuvakuutuksesta.
Hiihdin puolisentoista tuntia, ensin ihania vauhdikkaita alamäkiä ja sitten samat, nyt jyrkät ylämäet takaisin hiihtokeskukseen. Ladut olivat loistavassa kunnossa ja pitopohjaiset vuokrasukset toimivat ihan kivasti. Ylämäissä alkoi heti hengästyttää, tuntui kuin olisin hengittänyt tiiviin kankaan läpi - en vain saanut tarpeeksi happea keuhkoihin. Olen aikaisemminkin huomannut, että olen melko huono sopeutumaan korkealla urheilemiseen, tai sitten minulla on vaan huono kunto. Varmaan vähän molempia.

Paul ja Petri.
Hieno latu ja monellakin tapaa hengästyttävät maisemat.

Hiihtolenkin jälkeen tapasimme muun porukan rinneravintolassa, ja söimme tosi hyvän lounaan. Palvelu vaan oli tosi hidasta, kun neljästä tarjoilijasta vain kaksi oli tullut tänään töihin.

Oli tosi kiva päivä, ja se jatkuu vielä shoppailulla, kun lasten täytyy saada kaikki joululahjaksi saamansa dollarit vaihdettua kivaan tavaraan.

Solitude Nordic Center

perjantai 24. joulukuuta 2010

Lomailua, ei kuntoilua

Maanantaina ajoimme Las Vegasista Salt Lake Cityyn, loppumatka meni kamalassa lumimyrskyssä. Onneksi pääsimme turvallisesti perille, autoja oli pitkin matkaa ojassa molemmin puolin tietä. Tältä se pyry alkaessaan näytti:


Auto oli neliveto, alla jokasään renkaat. Ne ovat ilmeisesti jotain sukua kitkarenkaille, mutta niitä käytetään ympäri vuoden. Eivät taida kuitenkaan vetää vertoja nastarenkaille, ne on täällä kokonaan kielletty. Rekkojen oli pakko käyttää lumiketjuja.

Tiistaina ja keskiviikkona olemme käyneet ahkerasti jouluostoksilla. Kävin mm. Pearl Izumin ja Columbian outlet-myymälöihin Park Cityssä. Kaikkea kivaa löytyi. Keskiviikkoaamuna pääsimme mukaan serkkutyttöjen sing-along -joululaulutilaisuuteen koululle. Meno oli ihan samanlaista kuin suomalaisissakin koulujen joulujuhlissa.

Kadonnut matkalaukku oli löytynyt Münchenistä ja tuotiin meille keskiviikkona koulujuhlien jälkeen. Se oli hieno juttu, koska siellä oli mm. kaikki joulusuklaat!

Harjoituspäiväkirjaan ei juurikaan ole tullut merkintöjä, mutta selkäliikkeitä olen tehnyt ahkerasti. Aamuisin on kurkku ollut vähän kipeä, tänään myös pää. Ei kuitenkaan mitään sellaista, joka estäisi urheilun. Aikaa vain ei ole ollut, toivottavasti ehdin vielä ainakin uimaan ja murtsikkaa hiihtämään.  Laskettelu ei taida selän vuoksi tulla kysymykseen, muu perhe on menossa rinteeseen huomenna.

Eilen tänne tuli New Yorkista siskoni miehen sisko Linda perheineen. Lindan mies Paul on triathlonisti, ja ylläpitää triathlon-aiheista sivustoa www.triessential.com. Hän on tehnyt iPhonelle triathloniin liittyvän motivointisovelluksenkin, kannattaa käydä tsekkaamassa.

Kävimme tänään uimassa kraaterissa, jonka vesi on luonnostaan noin 37-asteista. Samaan aikaan kraaterissa oli myös laitesukeltajia, mutta räpylöilläkin pääsi sukeltelemaan. Ensin piti vain tyhjentää pakollinen pelastusliivi ilmasta. Vesi oli mahtavan tuntuista ja kirkasta. Harmi, ettei ole vedenkestävää kameraa, sillä olisi tänään saanut upeita kuvia. Ei taida tätäkään tekemistä voida laittaa harjoituspäiväkirjaan, vaikka hauskaa olikin.

Ihanaa joulua kaikille!


sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Taas yksi kuntosali

Heräsimme Peten kanssa aikaisin ja kävimme kuntosalilla. Pete löysi eilen uudet lenkkarit, ja pääsi nyt vihdoin juoksemaan. Minä lämmittelin ensin kuntopyörällä ja tein sitten selkäystävällisiä liikkeitä. Loppuun tehtiin tietenkin pidot. Hieno oli gym, eikä siellä vielä meidän saapuessamme ollut kuin yksi nainen. Muutamia tuli toki lisää sen reilun tunnin aikana, jonka siellä vietimme. Sali on hotellin asiakkaillekin maksullinen, mutta kun kassa ei toiminut emme voineet maksaa. Säästettiin 50 taalaa!

juoksumattoja ja kokolattiamatto
Kuntosalin vieressä ovat uima-altaat, mutta ikävä kyllä sinne ei nyt ole menemistä, kun altaat on talvisin suljettu.
Uimaan ei nyt talvella pääse.
Eilen kävimme katsomassa Cirque du Soleilin Ka:n. Se oli tosi upea esitys, visuaalista tykitystä koko reilut puolitoista tuntia ja enemmän pyrotekniikkaa kuin Lordin euroviisussa konsanaan. Niin paljon kaikkea upeaa tapahtui koko ajan, ettei oikein tiennyt mihin olisi katsonut. Jo itse lava oli mieletön rakennelma, joka muuttui jatkuvasti esityksen aikana.

Kolme päivää Vegasia riittää ihan hyvin. Joka paikassa on niin paljon meteliä, hulinaa ja muitakin virikkeitä, että se alkaa jo väsyttää. Huomenna lähdemme ajamaan Salt Lake Cityyn. Siellä on lunta ja pakkasta eli ihan kunnon talvi. Toivomme pääsevämme hiihtämään murtsikkaa Soldier Hollow'hin, saa nähdä onnistuuko. Siellä olivat murtsikkaladut vuoden 2002 olympialaisissa.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Tavarat kadoksissa

Eilen torstaina istuin 17 tuntia lentokoneessa. Tavoite oli päästä siskon luoksen Salt Lake Cityyn, mutta monien vaiheiden jälkeen päädyimmekin 30 tuntia matkustettuamme Las Vegasiin. Liput olivat reitille Helsinki-Tukholma-Chicago-Salt Lake City, mutta suunnitelma muuttui heti alkumatkasta, kun Blue1:n Tukholman-lento peruttiin Tukholman huonon sään vuoksi. Saimme jonotuksen jälkeen uudet liput, nyt Münchenin kautta Las Vegasiin. Yleensä uudelleenreititystä ei tehdä eri kaupunkiin kuin mihin alkuperäiset liput ovat, mutta Salt Lake Cityyn ei enää samaksi päiväksi löytynyt lentoja. Me olimme joka tapauksessa tulossa Las Vegasiin viikonlopuksi, joten meille lento tänne oli ihan hyvä ratkaisu.

aamiaisen eka lautanen
Lennot menivät sujuvasti, ja ensimmäinen koneenvaihto Münchenissä oli niin tiukka, että meitä oltiin saapuvan koneen portilla vastassa ja opastettiin melkein kädestä pitäen lähes juoksuvauhtia jo lähdössä olleeseen Chicagon-koneeseen. Yksi laukku taisi jäädä matkasta juuri tässä vaiheessa. Emme vieläkään ole saaneet sitä takaisin, harmi vaan että siellä oli mm. mun kaikki vaatteet ja Peten lenkkarit. Ei pääse raukka nyt lenkille ennenkuin laukku tulee. Vielä enemmän harmittaa se, että Chicagon turvatarkastuksessa minulta hävisi valmistujaislahjaksi saamani kello, jolla oli tunnearvoa paljon rahallista enemmän. Sain sen täsmälleen 16 vuotta aikaisemmin, 16.12.1994.

Siskoni tuli tänään Vegasiin autolla alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, ja maanantaina ajamme kaikki Salt Lake Cityyn jouluksi. Siihen asti ohjelmassa on paljon kävelyä, shoppailua, Cirque du Soleil ja ehkä  kuntosalitreeniäkin, kunhan aikaerorasitus vähän hellittää. Kävimme jo tsekkaamassa hotellin salin, se on ihan ok. Uima-altaat eivät tähän aikaan vuodesta ole käytössä. Ilma on kohtuullisen lämmin (+15), mutta sateinen.

The Strip, Las Vegasin pääkatu

tiistai 14. joulukuuta 2010

Uintia

Töiden jälkeen menin tänään bussilla Mäkelänrinteeseen, jossa Pete minua jo odotteli. Teimme taas yhden kestävyysuintitreenin. Siinä oli aika paljon potkuja ja tietenkin uintia pullarilla ja ilman, loppuun tuli vielä uintia kiihtyvällä vauhdilla. Melkein samaan tahtiin uitiin reilu tunti. Välillä radalla oli lisäksemme 1-3 muuta uimaria eli mukavasti oli taas tilaa.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Taas saunassa

Meidän saunalla ei varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut näin paljon käyttöä. Lauantaina ajoimme siellä molemmat, ja sama juttu taas tänään. Aika ahdastahan siellä on, mutta vähän pyöriä venkslailemalla saamme ne säilytettyäkin siellä.

Maisema ei juurikaan vaihdu eikä ilma liiku.

Ajoin tunnin trainerillä, ja tein sitä samaa treeniä kuin aikaisemmillakin kerroilla eli opettelin pyörittämään kampia molemmilla jaloilla yhdessä ja erikseen. Hiki tuli taas, mutta onneksi suihku on vieressä ja lämmintä vettä riitti vielä. Ensi kerralla täytyy kokeilla ajamista isommalla vastuksella. Kadenssimittari ei toimi, seuraavaksi pitää tarkistaa onko patteri kunnossa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Uintia kahden viikon tauon jälkeen

Kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Jotenkin oli päässyt käymään niin hassusti, että edellisestä uintitreenistä oli vierähtänyt jo pari viikkoa. Vielä pysyttiin pinnalla kuitenkin, ja Pete ui jo silminnähden paremmin kuin aloittaessaan syksyllä.

Tein yhden treenin hankkimastani uintikirjasta, Swim Workouts for Triahtletes, alla kuvassa. Valitsin lyhyemmän eli main set B:n. Nyt kun katson sitä uudelleen, huomaan skipanneeni 200 metriä alkuverryttelystä. Hups. Näyttää vähän kryptiseltä, tässä sanasto: SW = mitä vaan uintia, K=kick, potkuja, RI=rest interval eli lepo settien välillä, MOD=moderate, kohtalaista vauhtia, N/S=negative split eli eka puolikas hitaampaa kuin toinen, FAST=kovaa, PULL=pullarilla, C/D=cool down eli loppuverra.



Pullarilla uinnin jälkeen tuntui tosi hyvältä ottaa potkut kunnolla mukaan. Uin ilman sykemittaria, enkä ole ihan varma onnistuinko uimaan N/S-jutut ihan oikein. Mukavan pituinen setti oli tämä. Saman tyyppisiä treenejä on kirjassa kymmeniä, niitä riittää varmasti koko talveksi ja vähän pitemmällekin.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Seitsemän asiaa

Eilisessä Ilta-Sanomissa oli pieni juttu elämäntaitovalmentajasta, joka sanoi joka päivä tekevänsä erilaisia harjoitteita. Harjoitteissa listataan esimerkiksi asioita, joista on itselleen kiitollinen. Helposti asiat kuulemma ihan terveilläkin ihmisillä loppuvat kolmeen. Pienistä, konkreettisista asioista voi kuulemma aloittaa.

Tässä oma listani. Kaikista asioista en kyllä voi olla itselleni kiitollinen, mutta ehkei se oli niin nokonuukaa.

  1. Perhe on ehdoton ykkönen; Pete ja teini-ikäiset lapsemme. Peten kanssa olemme olleet yksissä jo vuosikaudet. Mielenkiinnon kohteet ovat molemmilla vaihtuneet vuosien varrella, ja onneksi useimmat niistä ovat olleet yhteisiä. Elämä on ohjannut meitä lempeästi samaan suuntaan.
  2. Suku ja ystävät. Sisko ja lanko perheineen, vanhemmat puolisoineen, mummi ja kaikki muut sukulaiset ja ystävät.
  3. Työpaikka. Aloitin uudessa työpaikassa elokuussa, ja joka päivä olen kiitollinen mielenkiintoisista hommista ja mahtavista työkavereista. On luksusta saada tehdä töitä sellaisessa ympäristössä.
  4. Terveys. Olen onnekseni saanut olla normaaleja flunssia ja rokkoja lukuunottamatta terve. Nyt vanhemiten on selkä alkanut kremppailla, mutta kyllä senkin kanssa toimeen tulee.
  5. Liikunta. Mahtavaa, että voin uida, pyöräillä, kävellä, hiihtää, joogata ja tehdä paljon muutakin.
  6. Positiivinen asenne. Vaikka aina välillä pelkään, että taivas putoaa niskaan, asiat tuntuvat aina lopulta kääntyvän parhain päin.
  7. Suomi, kotimaa. Koti ja mökki. Hienoa asua Suomessa, jossa suihkusta tulee aina lämintä vettä eikä lähikaupasta lopu ruoka. Kaikki on täällä hyvin.
Siinä se, eikä tarvinnut edes niitä kauhean pieniä asioita miettiä.

Yhden pienemmän asian olisin heti voinut lisätä listalle, nimittäin uudet sukset. Kävimme aamulla Peten kanssa Kallesportissa, josta HelTrin nettisivuilla on ollut kehuvia mainintoja. Otin Madshusit mukaan, tarkoitukseni oli kysäistä joltain asiantuntijalta, saisiko niistä vielä minulle hyvät sukset. Asiantuntijan vastaus oli, että aika on niistä tainnut jo ajaa ohi ja lisäksi voitelu (pitoteipit) oli totaalisen pielessä. Samantien ostin tilalle uudet Peltoset, jotka jäivät sinne vielä voideltaviksi. Heti mukaan sain suksien voitelu-dvd:n, tarkoitus on nyt perehtyä siihenkin asiaan vähän paremmin.

Eilinen kuntopiiri alkoi muuten neljän minuutin lankulla. Enpä olisi syksyllä uskonut, että se on mahdollista, mutta niin vain sinnittelin loppuun saakka. Päälle tehtiin kaksi kierrosta, minuutti per liike ja lopussa pidot paranivat: lankku 3:40, sivulankut puolet siitä ja loppuunyksi syviä vatsalihaksia vahvistava liike.

Illalla meinaan vielä ajella trainerilla Morsen kanssa puolitoista tuntia. Malmin uinti jää väliin huonon ajokelin takia - en halua ottaa riskiä ja kaivella autoa kinoksesta. Jäimme tänään jumiin jo kerran siellä Kallesportin reissulla Haagassa.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Raahustamista

Lähdin hiihtämään lähes kotiovelta, kun täällä Espoossa nyt kerrankin on lunta. Ekan, kevyen liikenteen väylällä hiihdetyn kilsan jälkeen pääsin kääntymään puistoon. Siellä meni kivasti kaksi latua vierekkäin. Ladut olivat sellaisia hiihtämällä itse tehtyjä, mutta kyllä niillä nyt paremman puutteessa raahusteli. Kivasti pitkin puistoteitä hiihtelin noin tunnin. Suksi ei kyllä luistanut yhtään, vaan lunta kerääntyi pohjiin ihan ennätysmäärät, vaikka sitä välillä pysähdyin poistamaan.


Sellainen lumimyräkkä on vielä illaksi luvassa, että taidanpa huomennakin mennä töihin julkisilla enkä pyörällä. Ainakin tänä aamuna bussi meni ihan aikataulussa. Junilla olikin sitten enemmän hankaluuksia.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Trainerillä

Yön aikana lunta oli tullut kymmenisen senttiä, ja varmasti saman verran lisää on tullut päivän aikana. Keksimme Peten kanssa aamulla lähteä kävelylle, ja kävelimme saman tien reilun parin tunnin ajan aina Kamppiin saakka. Länsiväylän varressa oli välillä tosi kylmä tuuli, ja lunta tuli vaakasuoraan, mutta sinnikkäästi etenimme Helsingin suuntaan. Suurin osa kevyen liikenteen väylistä ja jalkakäytävistä oli jo kertaalleen aurattu, mutta lunta kertyi koko ajan lisää. Kampissa kävimme syömässä, kahvilla ja kaupassa ja otimme bussin kotiin.

Illalla kokeilin ensimmäistä kertaa traineria. Vaihdoin trainerirenkaan melkein ihan itse, on se hyvä sitäkin hommaa harjoitella. Pete auttoi pyörän laittamisessa traineriin, ja sitten lähdin polkemaan. Ihan liian kovaa, kuten tavallista, ja melkein heti alkoi hiki valua. Pyörittelin välillä yhdellä jalallakin, mutta suurimman osan aikaa ajelin vain pk-sykkeillä. Huomasin kyllä, että pyörittelyssänikin on parantamisen varaa, varsinkin yhdellä jalalla polkiessa huomaan etten pyöritä tasaisesti.

Trainerilla ajaminen on kyllä tehokasta ajankäyttöä, ja viihdykkeeksi minulla on onneksi omasta takaa Komisario Morsen tuotantokaudet 1-2. Kun ne on katsottu, aion siirtyä hyödyntämään poikani leffakokoelmaa.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Mittailua

Kuntopiirissä tehtiin eilen vain kaksi kierrosta, koska kierrosten ja pitojen pituudet ovat kasvaneet. Liikkeitä (19 kpl) tehdään nyt kutakin minuutti. Lankussa oltiin 3:10, sivulankuissa vastaavasti puolet siitä eli 1:35. Lopuksi tehtiin vielä dynaamista lankkua 1:35. Yksi kuntopiirin liikkeistä on polvennostojuoksu, ja suotuisissa olosuhteissa kaikki kuuntelevat oman raskaan hengityksensä lisäksi kulloisenkin juoksijan kenkien napsumista lattiaan. Yhden nopeajalkaisen triathleetin juostessa joku mainitsi mieleensä tulevan Kummelin Tamppaajat, ja muistin minäkin heti tämän eikä naurusta meinannut tulla loppua. Hauskaa oli!

Yksi liikkeistä, hikeä lattialla.
Kuntopiirin jälkeen pidimme taas kiirettä kun tavoitteena oli ehtiä mökille ennen Kovaa lakia. Ihan emme onnistuneet, murha oli jo ehtinyt tapahtua, mutta minä telkkarin orja pääsin sentään hyvin juoneen kiinni siitä huolimatta.

Aamun valjettua näin vihdoinkin aitan omalla paikallaan, ja se sopii siihen kuin nakutettu. Aitan lähelle suunnittelemme hankkivamme kesäksi pingispöydän, kun aitan alle jäi puolet pelikentästämme. Joku ulkokäyttöön soveltuva olisi kiva. Keväällä pääsemme aitan maalaus- ja sisustushommiin. Tyttärellä onkin suunnitelma sisustuksesta jo valmiina.

Kyltti aitan seinässä muistuttaa kahvilamenneisyydestä.
Järvi on (tietenkin) jo jäässä, ja muutaman sentin lumikerroksen alla jää on ihan tasainen. Laitoin Sports Trackerin päälle ja kävelin jäällä kahden pikkusaaren ympäri reittiä, jota aika usein viime kesänä uin. Isomman saaren ympäri matkaa kertyi 1250, ja saman verran, kun kokeilin kävellä toiseen suuntaan ensin rantaa pitkin ja sitten järven poikki suoraan omaan rantaan. Harmi, ettei luistimia tullut tällä kerralla matkaan, niillä olisi helposti voinut kiertää koko järven. Kartta kävelyistä täällä.


Mökki oikealla, aitta vasemmalla.

Isompi saari etualalla, takana pieni kesällä lokkien asuttama saari.

torstai 2. joulukuuta 2010

Lenkillä

Alkuviikosta havahduin, että selkäpä oli ollut melkein oireeton jo monta päivää. No sitten eilen kuntosali-circuitissa alkoi kuntoilumopo keulia ja innostuin tekemään paria kiertoliikettäkin, kun tehdessä ei sattunut selkään. Ei olis pitänyt, kipuja oli illalla ja vielä tänäänkin. Töissä istuin melkein koko päivän jumppapallolla; se vähän helpottaa oloa kun voi pitää alaselän koko ajan liikkeessä.

Kävin nyt illalla kaverin kanssa juoksemassa 45 minuuttia. Minulle reipasta vauhtia (6,36 min/km) mentiin, eikä taaskaan juostessa sattunut. Kotiin tultuani tein vähän selkäliikkeitä, ja nyt siellä vähän kuumottaa. Kyllä se siitä varmaan huomiseksi rauhoittuu. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, koska yhä harvemmin tunnen hermosärkyä jalassa, varsinkaan pohkeeseen saakka ei enää useinkaan säteile. Kas siinäpä omaperäinen ilon aihe - vähän sama fiilis kuin siinä mainoksessa, jossa nainen kamalassa kaatosateessa ilahtuneesti toteaa, ettei tänään sada enää ihan niin paljon kuin eilen.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Lyhyt

Työmatkat pyörällä, kuntosali-circuit ja päälle vielä pilates - mukavat liikunnat tänään. Aamulla olin varautunut vähän viileämpääkin keliin, mutta meillä oli pakkasta vain kahdeksan astetta. Hyvin tarkenin ajaa töihin. Nyt kun pariin päivään ei ole tullut lisää luntakaan, olivat talvipyöräilyolosuhteet lähes ihanteelliset. Ei puutu kuin päivänvalo!

Mahtavaa, että Blue1:n lentoemot ja stuertit palaavat töihin! Vähän aikaa ehdin jo pelätä joulumatkan olevan uhattuna.