sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Vettä korvassa


Yön ja aamun aikana tuli uutta lunta reilut 10 senttiä. Onneksi osa kaduista oli jo aurattu, kun lähdin fillaroimaan Tapiolan uimahallille. Uin kaksi kilsaa nopeasti, jotta ehtisin näkemään suosikkini Komisario Morsen, joka alkoi klo 14.15. Ihan alkuun en ehtinyt, mutta pääsin silti juoneen mukaan ja taisinpa vähän sohvalla torkahtaakin. Vieläkin on vettä korvassa uintireissun jäljiltä.

lauantai 30. tammikuuta 2010

Talvi-iloa

Vein pyörän ensihuoltoon tiistai-iltana, ja tänään oli suunnitelmissa hakea se taas kotiin. Huolto olisi pitänyt tehdä 300-400 kilsan jälkeen, mutta epähuomiossa pyörän mittariin oli ehtinyt kertyä jo 530 km. Aina kun ajelen, on niin pimeää, etten ole kauheasti matkamittaria räplännyt saati sitten kokonaiskilsoja seuraillut. Muuta viilattavaa pyörässä ei tietääkseni ollut, paitsi että takavaihtaja piti säätää ja levyjarrut puhdistaa, koska märällä kelillä ne kitisivät. Tällä kertaa myös soitin pyöräfirmaan varmistaakseni, että pyörä on siellä edelleen ja että kaikki on kunnossa.

Lähdin matkaan kävellen. Katsoin Google Mapsista, että matkaa on vajaat 8 kilsaa ja kyllä siinä kävelyssä tunti ja vartti menikin. Läheskään kaikkia kevyen liikenteen väyliä ei oltu vielä aamupäivällä aurattu, mutta onneksi Länsiväylän laitaa pääsi hyvin kävelemään.


Sain pyörän ja maksoin huollon (28 eur). Tämä huolto on kai joku edellytys takuun säilymiselle, joten sain ohjeen liittää maksukuitin takuulappuun. Nyt pitäisi vaan enää löytää se takuulappu... No on se jossain tallessa. Kun lähdin ajamaan, huomasin ettei matkamittari toimi ja että renkaissakin voisi olla enemmän ilmaa. Vähän aikaa pohdin, että viitsinkö kääntyä takaisin ja mennä antamaan palautetta ja kyllä sitten viitsin. Molemmat puutteet korjattiin nopeasti ja pääsin vihdoinkin kotimatkalle.

Länsiväylän laitaa oli hyvä auratulla tiellä. Tapiolassa käännyin pohjoiseen, ja siitä eteenpäin olikin aikamoista pöperöä se alusta, kun lunta oli tullut kymmenisen senttiä. Hiljaa ja pienellä vaihteella pääsin kuitenkin kotiin kunnialla.

Alkuillasta kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa. Uintiin lähteminen on nykyään nopeaa, koska mulla on pieni nesessääri aina valmiina lähtöön. Siellä on kaikki, mitä uimapuvun ja pyyhkeen lisäksi mukaan tarvitsen. Ei sitten unohdu uimalasit tai saippua. Meillä oli 25 metrin rata käytössä ihan kahdestaan, ja uimme noin 1,5 kilsaa. Harjoittelin sitä käännöstä ahkerasti, ja uinti tuntui paljon raskaammalta. Aikaisemmin taisin kääntyessä vähän hengähtää ja katsella ympärilleni, nyt tuntuu että se kääntyminen on kaikkein vaikeinta ja vie paljon energiaa, kun pitää vielä miettiä hengittämisetkin, että pystyy puhaltamaan ilmaa ulos nenästä käännöksen aikana.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Oittaalla

Töiden jälkeen meillä on nykyisin tapana koordinoida illan liikunnat. Tälle illalle ehdolla oli uintia, juoksua ja hiihtoa. Hiihto voitti ja lähdimme Oittaalle kuuden maissa. Jo autossa kysäisin Peteltä, voisimmeko hiihtää samaa matkaa. Pete oli vähän skeptinen, ajatteli varmaan että hiihdän liian hiljaa. Kun pääsimme ladulle, lähdin menemään reipasta VK-vauhtia, ja se onneksi riitti Petellekin. Yhdessä on mukava hiihdellä, vaikkei siinä paljon voikaan jutustella. Hiihdimme 9 km noin 50 minuutissa.

Uusi lempiherkkuni on mustikkasmoothie, jonka resepti on Julianan blogissa. Tänään jätin rahkan pois ja laitoin mukaan vähän raakaruokosokeria ja pari mansikkaa. Se oli ihan jättihyvää. Olemme aikaisemmin aina ostaneet yksittäispakattuja jugurtteja, nyt päätimme jättää ne pois ja syödä Valion luomujugurttia müslinkin kanssa. Se on hyvää, eikä tule niin kamalan paljon roskaa.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Juoksukokeilu ja volttikäännöksiä

Pete houkutteli minut mukaansa Esport Arenalle juoksua kokeilemaan tänään. Kävin siksi heti töiden jälkeen ostamassa uudet lenkkarit, Asics Nimbukset Kampin 4Runnersista.

Tavoitteeni oli juosta pari kilsaa ja kokeilla, miltä se tuntuu. Ja kyllähän se tuntui. Jo ekan kierroksen aikana huomasin, että selkään sattuu edelleen. Se siitä. V-käyrä oli kyllä melko korkealla - uudet lenkkarit ja tutut juoksuvaatteet päällä puolen vuoden tauon jälkeen... En vaan voinut juosta. En viitsinyt kävelläkään muutamaa kierrosta enempää, koska radalla oli tosi paljon juoksijoita ja olin vain tiellä. Tein vähän selkäjumppaliikkeitä ja odottelin Peteä kahvilassa. Seuraavan kokeilun aika on vasta hiihtoloman jälkeen maaliskuun alussa.

Juoksun jälkeen menimme uintikurssille. Tänään teimme taas alkuun tuttuja harjoituksia ja uudempia loppua kohden:
  • potku- ja hengitysharjoitus kädet vartalon sivuilla 50 m
  • sitten toinen käsi edessä uimalaudalla ja toisella vetoja 2* 25 m
  • uintia käsivedot laskien 50 m ja sitten toiset 50 m edellistä vähemmillä vedoilla
  • kuperkeikka vedessä
  • kuperkeikka joka 4. vedon jälkeen
  • volttikäännös altaan päässä
  • liuku, jonka jälkeen pari vetoa hengittämättä
Kuperkeikassa meni kyllä vettä nenään oikein kunnolla. Volttikäännöksen jälkeen minun oli muutaman kerran vähän vaikea hahmottaa, kuinka päin olin vedessä ja mihin päin pitäisi seinästä ponnistaa. Se vaatii vielä tosi paljon treeniä, yritän ehtiä treenaamaan ainakin pari kertaa ennen seuraavaa kurssikertaa.

Se kurssissa on kyllä ihan mahtavaa, että vielä tässä iässä oppii ihan kokonaan uusia asioita ja menee omalle epämukavuusalueelleen. Kotonakin olemme taas vähän epämukavuusalueella, koska meille sattui maanantaina vesivahinko. Varastossa suihkusi vettä joidenkin tuntien ajan välikatossa haljenneesta putkesta. Valokuvia, vaatteita, lasten piirustuksia ym. juttuja kastui ja pilaantuikin, ja nyt edessä on isohko remontti alakerrassa. Koko varasto pitää purkaa runkoon asti ja ainakin takkahuoneen kaikki gyproc-seinät vaihtaa uusiin ja tapetoida. Vielä ei ole varmaa, voimmeko asua kotona remontin ajan. Toivottavasti asiat selviävät pian ja saamme alakerran kaaoksen taas hallintaan.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Jäässä!

Taas yksi hieno talvipäivä! Pete lähti hiihtämään pitkää lenkkiä Oittaalle, Solvallaan ja ties minne, minä taas suuntasin lyhyemmälle pätkälle ihan lähimaastoon. Mankkaan kaatopaikkaa kunnostetaan, ja sen päälle rakennetaan golf-kenttä. Kaikki tämä meiltä reilun kilsan päässä. Golfin peluu ei kuitenkaan ole suunnitelmissa, mutta klubilla voisi tietysti joskus käydä syömässä, jos se on kiva.

Hiihdin meiltä Tapiolaan ja siellä pari kierrosta Silkkiniityn ympäri. Palatessani tein vielä pienen lenkin Turuntien varteen. Yhteensä hiihdin tunnin ja 50 minuuttia. Nyt pystyin jo potkimaan jaloillakin vähän paremmin kuin muutama viikko sitten. Yritin välttää raahustusta, joka on kuvattu Hyvä hiihtokoulu -kirjassa (Kirvesniemi, Sorjanen, Syväri) näin: "Lähde varovasti liikkeelle sauvat kädessä kävelemään suksilla tasaisella maalla. Raahaa jalkoja kuin kävelisit liukkaalla parketilla villasukat jalassa. Yritä pikkuhiljaa liu'uttaa suksia varovasti." Sen sijaan yritin mennä vuorohiihdolla reippaalla potkulla. Hiki ainakin tuli!

Tapiolassa huomasin, että toinen linssi on jo jäässä, ja pistin rillit taskuun kun näin ilmankin paremmin. Ihan mahtavaa oli hiihdellä, ja lenkkikin oli juuri sopivan pituinen tänään. Lenkin ja suihkun jälkeen tein makaronilaatikkoa ja tiikerikakkua. Yksi liikunnan hyvistä puolista on ehdottomasti se, että voi syödä myös herkkuja. Nam!

lauantai 23. tammikuuta 2010

Tehokasta ajankäyttöä

Eilen ei kukaan muu tullut pyörällä töihin... ja minäkin keplottelin pyörän kotimatkan ajaksi äidin autoon, jonka lainasin viedäkseni tyttären perjantai-iltana ratsastamaan. Luovuttuani omasta autosta reilu vuosi sitten on vastaan tullut vain muutamia tilanteita, joissa sitä olisi ihan oikeasti tarvittu. Onneksi äidin auto on siis joskus käytettävissä, ettei tarvitse mennä taksilla. Tallille Oittaalle ei meiltä oikein julkisilla pääse.

Aamulla tyttärellä oli futsal-matseja Kirkkonummen Masalassa. Aika usein olen jäänyt katsomaan matseja, mutta tänään houkuttelin Peten mukaan ja menimme uimaan Kirkkonummen uimahalliin pelien ajaksi. Se olikin hyvä päätös, sillä hallissa oli ruuhkaa vain lasten- ja terapia-altaassa. Halli on uudehko, ja aurinkokin pääsi paistamaan sisään seinien kokoisista ikkunoista. Vesi oli kirkasta ja olosuhteet kaikin puolin ihan ensiluokkaiset.

Uin kolme kilsaa, josta 100 metriä pullarilla. Muita tekniikkatreenejä en tehnyt, koska tavoite oli uida matkaa ja opetella siinä samalla. Treenin alkupuolella yhteen altaanmittaan (25 m) meni noin 21 vetoa, loppupuolella 22-23. En taaskaan muistanut katsoa kellosta, kuinka kauan treeniin meni, pitkälle toista tuntia kuitenkin.

Petri tsemppasi kanssa hienosti altaassa, mutta uinti taitaa olla toistaiseksi ainoa laji, jossa minä olen nopeampi. Kohta sekin varmaan muuttuu, kun hän oppii hengittämään kunnolla molemmilta puolilta...

Tänään oli ihan mahtavan hieno talvipäivä; pakkasta parikymmentä astetta ja aurinko paistoi. Kaunista!


Ai niin - kännykkä, joka ei keskiviikkona herättänyt, on nyt kokonaan mykkä - soittoääni ei kuulu lainkaan. Jokohan työnantaja antaisi mulle ihan uuden, kun tästä nykyisestä puuttuu yksi numerokin (3)?

torstai 21. tammikuuta 2010

Lentokeli

Kaksitoista vuotta on tässä kämpässä asuttu, ja vasta tänään lähdin ekan kerran kotiovelta hiihtämään. Monena vuonna ei tietty ole ollut luntakaan kunnolla, mutta aika monta vuotta on oikeasti jäänyt väliinkin. Seitsemän maissa kävelin sukset kainalossa reilun kilsan matkan ladulle. Sitä pääsee kahteen suuntaan, Leppävaaraan uusille urille ja tutummille lenkkipoluille Mankkaalle. Lähdin Leppävaaran suuntaan, tavoitteena löytää latu Leppävaaran urheilupuistoon.

Turuntien ylittävälle sillalle saakka latu oli hyvä molempiin suuntiin, mutta siitä eteenpäin piti taas ottaa sukset kainaloon. Löysin Säterintien päästä yhden pellon, jonne oli ajettu ladut, mutta nähdäkseni ne eivät johtaneet mihinkään vaan kiersivät vaan pellon ympäri. Pellolla oli tarpeen mukaan ottamani otsalamppukin. Reitti urheilupuistoon jäi siis toistaiseksi löytymättä, mutta sain hiihdettyä ja käveltyä parin tunnin lenkin, kun vielä palasin kotiin samoja latuja.

Pakkasta oli viitisentoista astetta, ja vain pakarat palelivat. Sukset olivat ihan loistavassa kunnossa Intersportissa tehdyn huollon jälkeen ja keli todella luistava. Hiihtäminen oli tosi kivaa.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Pia 0 - Herätyskello 1

Aamu ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla: havahduin unesta ja ajattelin kääntää kylkeä, mutta katsottuani kelloa (7.37!) tuli aamutouhuihin vipinää. Minun piti puolen tunnin sisällä olla bussipysäkillä matkalla keskustaan. Käytän herätyskellona kännykkää, ja se on muutaman kerran aikaisemminkin jättänyt herättämättä. Useimmiten se kuitenkin toimii hyvin. Tiedän myös, etten itse ole painanut sitä pois päältä, koska se ei ole ihan sängyn vieressä ja sitä ei saa pois päältä nousematta. Nooh, onneksi ehdin ja aamun ekassa palaverissa oli teetä ja rahkapullaa.

Illalla lähdimme uintikurssille, Pete juosten ja minä autolla. Kylmänä päivänä uintiin lähteminen on minulle melko hankalaa, kun palelee jo valmiiksi. Uidessa onneksi lämpenee, ja ehdinkin ennen kurssin alkua uida lämpimikseni 1000 m.

Tänään teimme mm. tällaisia harjoituksia:
  • uinti kädet nyrkissä
  • toinen käsi koko ajan edessä, vedot vain toisella kädellä (tämä tehtiin ensin uimalaudan kanssa ja sitten ilman)
  • käsivedon aikana kosketus olkapäähän (jotta käsi olisi rentona ja kyynärpää ylhäällä)
  • käsivedon aikana kosketus peppuun, olkapäähän ja päähän (tässä piti kyllä todella keskittyä...)
Harjoittelimme käsivetoja myös altaan reunalla kepin kanssa ja kellumists. Keppitreeniä en voinut syyskuussa tehdä kipeän selän takia, ja nyt se onnistui! Sitä(kin) kannattaisi treenata kotona, koska muutoksen huomasi uidessa helposti. Lopuksi opettelimme pari hyödyllistä venytystä.

Kurssi tuntuu todella hyvältä näin toisenkin kerran käytynä, enkä muista, että ekalla kerralla olisimme tehneet ihan samoja harjoituksia. Kertauskaan ei ole pahasta, 40 minuutissa ei niin paljoa ehdi. Yritämme Peten kanssa ehtiä uimaan taas perjantaina.

maanantai 18. tammikuuta 2010

10000 km

Pikkusisko on tätä kirjoittaessani Atlantin yllä tai ehkä jo New Yorkissa vaihtamassa konetta päästäkseen kotiinsa Salt Lake Cityyn noin 10000 kilometrin päähän. Niisk. Toivottavasti näemme seuraavan kerran jo kesällä Suomessa.

Viime viikolla en raaskinut käyttää yhteistä aikaamme urheilemiseen, mutta tänään ei enää ollut mitään tekosyytä olla liikkumatta. Vaikka töiden jälkeen oli väsynyt ja kylmä olo, otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin uimahallille. Sulkemisaikaa lähestyttäessä radoille tuli tilaa, ja ehdin uida tasan 2000 metriä. Vähän ärsyttävästi radan matalassa päässä oli seisoskelijoita niin paljon, ettei siellä oikein mahtunut kunnolla kääntymään. Menisivät muualle juttelemaan!

Yritin tänään saada vedestä kunnon otteen kädellä ja pitää sitä sopivasti koukussa. Toinen tavoite oli pitää kroppa pitkänä ja saada ote mahdollisimman pitkältä edestä. Yhtä aikaa nämä eivät kauhean hyvin onnistuneet, mutta ehkä jotain kehitystä kuitenkin. Lisää treeniä tarvitaan...

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Taas uintikurssilla

Vapaauinnin tekniikkakurssi alkoi tänään Tapiolassa. Pääsimme Peten kanssa molemmat samalle kurssille, jolla piti olla yhteensä seitsemän osallistujaa. Vain neljä oli tänään paikalla, joten melko henkilökohtaista ohjausta saimme. Ope oli sama ammattitaitoinen kaveri kuin viimeksikin. Tänään hän huuteli ohjeita altaan laidalta ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ensi kerralla hänkin on mukana uimassa.

Nyt toisella kerralla oli ihan yhtä mielenkiintoista kuunnella ohjeita ja tehdä harjoituksia kuin ensimmäiselläkin. Ihan hyvä myös, että olin ehtinyt uida jonkin verran kurssien välissä. Moni asia oli nimittäin tuntui unohtuneen. Tavoitteeni tälle kurssille on saada käsivetoihin paljon enemmän voimaa ja oppia kunnollinen käännös. Nyt tuntuu, että käteni vain pyörivät tehottomasti edestakaisin. Kyynärpään kulmaan vedessä täytyy ainakin kiinnittää paljon enemmän huomiota.

Tällä viikolla uhkaavat sporttailut jäädä vähän vähemmälle siskon visiitin vuoksi, mutta ehtiihän sitä onneksi ensi viikollakin...

tiistai 12. tammikuuta 2010

Sistah!

Aamu-uinnilla alkoi tämäkin päivä. Pulahdin altaaseen puoli seitsemän jälkeen Tapiolassa ja uin 1,5 kilsaa vapaata. Olen nyt pari päivää palkattomalla lomalla, sillä siskoni Nina tuli tänä aamuna Suomeen viikoksi! Kävimme kahvilla isoäidin ja isän kanssa, piipahdimme vanhassa lukiossamme ja kävelimme muuten vaan lapsuudenmaisemissamme Ullanlinnassa. Autokin jäi jumiin lumipenkkaan, mutta kahden ystävällisen herrasmiehen työntämänä pääsimme siitäkin pulasta. Illalla olemme herkutelleet ja Nina on yrittänyt pysyä hereillä: 31 tuntia jo, eikä vieläkään malta mennä nukkumaan...

Ninakin on juossut säännöllisesti kotonaan Salt Lake Cityssä joka toinen päivä, vaikkei tästä bloggaamisesta olekaan (vielä) innostunut. Tällä reissulla lenkkarit eivät kuitenkaan ole mukana.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Viikonlopun urheilut

Helsingin kaupunki on tänäkin talvena aurannut Laajalahdelle 3 kilometrin matkaluisteluradan. Kävin eilen luistelemassa siellä reilut kolme kierrosta (45 min) ihan tavallisilla kaunoluistimilla. Retkiluistimet olisivat varmaan olleet vähän paremmat, koska jää oli epätasaista ja radalla oli jonkin verran myös lunta. Pääsin lähtemään kotoa vasta kolmen jälkeen, joten kiire tuli, jotta ehdin luistella ennen pimeää. Tänä vuonna radalle pääsee myös Otaniemestä, täytyy kokeilla sitä ensi kerralla.

Tänään sunnuntaina lähdin puolilta päivin Tapiolaan uimaan. Siellä ollaan vaihtamassa jotain kassa- ja porttisysteemejä, ja pahimmillaan kassajono ulottui ovelle saakka. Pääsin kuitenkin uimaan suht nopeasti, mutta ekan tunnin aikana radalla oli ruuhkaa. Tein jotain tekniikkajuttujakin ja kilsoja kertyi tänään yhteensä 2,5.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Vapaa keskiviikko

Tapiolan uimahallin avatessa ovensa klo 11 oli innokkaita uimareita jonoksi asti, minä siellä mukana. Tuotapikaa olin jo altaassa tavoitteena uida se normi 2000 m. Alkulämmittelyn jälkeen tein vähän tekniikkaharjoituksiakin, kun altaassa kerrankin oli tilaa: käsivedot yksi kerrallaan vuorotellen, pelkät potkut, rintauintiakin vähän (tai siis sammakkoa). Tunnin uin, yhteensä 2350 metriä. Uiminen tuntui paljon mukavammalta kuin sunnuntaina. Saattaa olla, että olin viikonloppuna syönyt vähän huonosti tai liian vähän.

Olen huomannut, etten jaksa liikkua kunnolla, jos en syö vähintään kahta kunnon ateriaa päivässä hyvän aamiaisen ja välipalojen lisäksi. Vuoden alusta olen taas ollut karkkilakossa, ja se helpottaa kyllä kunnolla syömistä. Jos napostelen karkkia tai suklaata, ei tule sitä ihanaa nälän tunnetta eikä niinollen tehtyä mitään terveellistä syötävää. Joululahjaksi saimme mm. goji-marjoja ja kaakaopapuja, vielä en ole niitä superruokia kokeillut. Tontut muistivat meitä myös hevosten treenimentillä, nyt vaan odottelen, että joku lihas tulisi kipeäksi, jotta voisin kokeilla.

Keväällä voisi olla kiva käydä myös rintauinnin tekniikkakurssi, jotta saisin vähän enemmän monipuolisuutta uintitreeneihin. Aika monet bloggaavat (amerikkalaiset) triahthlonistit näyttävät osana valmentautumistaan osallistuvan uinnin Masters-ryhmiin. Sellainen olisi tarjolla Cetuksellakin. En vielä oikein tiedä, sopisiko se minulle, kun en kuitenkaan uinnissa halua kilpailla eikä vauhtikaan päätä huimaa. Omat treenivuorot ja valmennus tietysti kiinnostaisivat.

Ensi keskiviikkona alkaa muuten taas Cetuksen vapaauintikurssi Tapiolassa. Pääsin sinne mukaan ylimääräisellä paikalla, ja olemme Peten kanssa samassa ryhmässä. Siellä sitä tekniikkatreeniä taas saa!

maanantai 4. tammikuuta 2010

Ajamisesta

Kävin Mäkelänrinteessä uimassa 2 kilsaa. Ei jotenkin kulkenut tänään uinti, vähän väkisin kuitenkin pistin polskutellen. Aikaa kului noin 49 minuuttia.

Meillä yleensä Pete ajaa, kun olemme yhdessä liikkeellä. Myin oman autoni pois yli vuosi sitten, ja kuljen nyt töihin pyörällä tai bussilla, eli ajokilsoja auton ratissa ei montaa kerry. Olen huomannut tulleeni jotenkin aremmaksi liukkailla ajajaksi varsinkin viime huhtikuisen liukastelun jälkeen. Ihan hyvä, että tulee ainakin näitä uintireissuja ajeltua takavetoisella baijerilaisella, että jonkinlainen tuntuma ajamiseen säilyy.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Hiihtoa ja lueskelua

Kävin aamupäivällä hiihtämässä vielä pari kertaa saman metsälenkin kuin eilen. Oli kyllä ihan mielettömän hieno ilma; pakkasta reilut 15 astetta, pientä lumisadetta ja välillä jopa vähän aurinkoa. Maisemat olivat niin hienot, että välillä piti pysähtyä niitä ihastelemaan. Yhden kierroksen hiihdimme Peten kanssa yhtä matkaa, sitten hän meni menojaan.

Kotiin tullessamme kävimme kaupassa, ja löysin sieltä uuden Triahtlete's World -lehden. Lehden irtonumerohinta oli ihan kamala; 9,50 euroa. Moni näytti lehteä kaupassa jo selailleen, se oli viimeinen kappale ja ihan hiirenkorvilla. Mielenkiintoisia juttuja siinä olikin, mm. hyvältä vaikuttava uintiharjoitus ja henkilökuvia, kolumneja, ruokaohjeita jne. Lehden luettuani tilasin sen vuodeksi 65 punnalla. Vielä täytyy vähän sanakirjaa selailla, kun ei tri-sanasto ole ihan täysin hallussa. Uusin Juoksija-lehtikin on lukematta.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Uuden vuoden ekat liikunnat

Aurinko paistoi tänään täydeltä terältä, ja 17 asteen pakkasesta huolimatta oli ihan mahtava hiihtosää. Pete oli jo eilen käynyt kerran hiihtämässä noin viiden kilsan lenkin, ja tänään lähdimme yhdessä ladulle. Olemme mökillä, joten se latu ei siis ole mikään koneella ajettu superhieno, vaan ihan hiihtämällä aikaansaatu. Muutaman hiihtokerran jälkeen se oli kuitenkin ihan hyvä jo.

Hiihdin lenkin kaksi kertaa melko rauhallista vauhtia. Hiihtäessä ei selässä tuntunut juuri mitään, mutta nyt illalla on vähän epämukava istua ja pitää hakea hyvää asentoa. Kamera hyytyi ihan kokonaan pakkasessa, joten kuvia en saanut, mutta tässä yksi eiliseltä:


Lenkin jälkeen kävimme päiväsaunassa, ja lapset kirmailivat portaita alas laiturille ja vielä jäällekin vain juostakseen nopeasti takaisin saunan lämpöön. Toivottavasti huomenna on taas yhtä hieno keli, tarkoitus olisi mennä hiihtämään 2-3 kierrosta samaa metsälenkkiä kuin tänäänkin.