torstai 31. joulukuuta 2009

Päättynyt vuosikymmen lyhyesti

Törmäsin Badgergirlin blogissa kivaan ideaan, jossa pysähdytään hetkeksi ja käännetään katse menneen vuosikymmenen merkittävimpiin tapahtumiin. Tässä siis viimeiset 10 vuottani lyhyesti:

2000: Kesällä kävimme Ninan perheen luona. Matkalla teimme pienen roadtripin Las Vegasiin, jossa olimme pari päivää. Lapset olivat melko pieniä, ja Nina vielä odotti Sophieta, joten mahduimme molemmat perheet yhteen 7 hengen tila-autoon. Las Vegas oli ihmeellinen. Kävimme myös Hooverin padolla. Google tietää kertoa, että juoksin Länsiväyläjuoksun (7 km) aikaan 47.10.

2001 on selkeästi ollut jonkinlainen välivuosi, koska juuri nyt ei tule mitään mieleen.

2002: Ostimme helmikuussa tontin Kettulasta, ja lokakuussa tontilla oli jo valmis mökki. Mökin rakentaminen oli ehdottomasti vuosikymmenen parhaita päätöksiä, vaikka iso laina alussa hirvittikin. Atte aloitti koulun Laajalahden ala-asteella.

2003: Kävimme taas kesällä Salt Lake Cityssä. Alla kuva retkeltä autiomaahan. 10-vuotishääpäivä oli kesäkuussa.

2004: Nelli aloitti koulun samaisella Laajalahden ala-asteella. Juoksimme Peten kanssa Länsiväyläjuoksun (minä lähes harjoittelematta, ja se oli kamalaa). Aikani oli 16,5 kilometrin matkalla 1.50.55. Alla kannustusjoukot, plakaatissa lukee "Vanhemmat jyrää". Tässä vaiheessa lapset vielä odottivat meitä saapuviksi ensimmäisten juoksijoiden joukossa, nykyisin ovat odotukset enemmän kohdallaan.


2005: Aloitin uudessa työpaikassa maaliskuun alussa. Atte täytti 10 vuotta ja pääsi Petrin kanssa Kööpenhaminaan 10-vuotismatkalle. Siskoni Ninan perhe kävi kesällä Suomessa. Juoksin Pääkaupunkijuoksun (½-maraton) 2.25.28.


2006: Teimme kotona ison remontin, jossa kaikki pinnat uusittiin. Asuimme kaksi kuukautta vuokralla evakossa, ja muutimme uudistettuun kotiin maaliskuussa 2006. Joulun vietimme Salt Lake Cityssä Ninan perheen luona. Juoksin Pääkaupunkijuoksun 2.25.49.

2007: Ensitapaamisestamme Petrin kanssa tuli vappuna kuluneeksi 20 vuotta. Kesällä uusimme vihkivalamme Espoon vanhassa kirkossa. Nelli täytti 10 vuotta, ja mukaan Köpikseen pääsi äiti. Järjestimme mökkitriathlonin ensimmäisen kerran. Vaihdoin konsernin sisällä työpaikkaa, ja aloitin uusissa hommissa lokakuussa.


2008: Hiihtolomalla vierailimme Ninan perheen luona Utahissa. Alla kuva lumikenkäretkeltä. Heinäkuussa päätin kokeilusta: juoksisin 500 kilometriä nähdäkseni, alkaisinko pitää juoksemisesta. Ja niinhän siinä kävi, että kokeilu onnistui. Samassa innoituksen puuskassa aloitin tämän blogin ajatuksena kirjata ylös kaikki treenit. Osallistuimme Petrin kanssa Esport arenan maratonkouluun.


2009: Toukokuussa juoksin Helsinki City Runin (2.11. ja osia). Helsinki City Marathon jäi väliin, koska sain selkääni välilevyn pullistuman heinäkuun lopussa. Petri ja Ninan mies Steve pääsivät HCM:llä maaliin saakka. Kuva on otettu vähän ennen lähtölaukausta.

Syksyllä kävin vapaauintikurssin ja aloin treenata myös uintia. Vielä joulukuun lopulla en ole päässyt takaisin lenkkipoluille.

Näin jälkeenpäin ajatellen harmittaa kyllä, etten alkanut juosta tai edes muuten liikkua säännöllisesti 10 vuotta sitten. Ja yllättävän paljon niitä kisojakin on näköjään ollut. Piti näköjään oikeasti juosta se 500 kilometriä ennen kuin kipinä kunnolla syttyi. Onneksi syttyi!

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Kuvia Pietarista

Meinasin ensin laittaa otsikoksi Pietari kuvina, mutta se olisi tällaiselle sunnuntaikuvaajalle ihan liian mahtipontista. Mukana oli vain pokkarikamera, jonka nappasin taskusta tilaisuuden tullen.

Tässä alla kuva Tapaninpäivältä, kun oli tullut lunta. Koko matkan ajan odottelimme, että lumi aurattaisiin pois, mutta näköjään tapana on vain heittää suolaa perään. Tuloksena on ihan kamala mössö, joka likaa kengät ja lahkeet. Valkoiset jäljet vaan jää jälkeen vaatteisiin niiden kuivuttua. Muutama kadetti nähtiin luomassa lunta vanerilapiolla. Voi parkoja.

Kuljimme joka päivä metrolla. Metroasemat olivat tosi hienoja paikkoja, mutta välillä ihmisiä oli niin paljon, että metrovaunuihin oli melkoista tunkua - siis sellaista, että jotkut työntävät ihan täysiä muita ihmisiä selästä mahtuakseen itse vielä vaunuun.

Johdinautojakin oli, tässä jopa joulukuusi katon päällä. Näitä ei tullut mahdollisuutta kokeilla.

Alla poseeraamme Aten ja Nellin kanssa sillalla Talvipalatsin edessä. Tuuli oli kylmä ja nenät punaiset.

Kävimme katsomassa myös Kirkkoa veren päällä. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Aleksanteri II haavoittui kuolettavasti. Kirkko oli tosi mahtava ulkoa ja sisältä, eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Matkan ainoa auringonpilkahdus osui samaan aikaan.

Ovessa kiellettiin purkan jauhaminen - asiaa!

Iisakin kirkon graniittipylväät tuotiin laivalla Suomesta. Atella on alla olevassa kuvassa jo mukana balalaikka, jonka hankimme matkamuistotorilta. Se ei oikein pysy vireessä, mutta on muuten ihan kiva.
Hotellimme oli hieno, mutta vähän syrjässä sormen osoittamassa paikassa. Aiemmassa postauksessani mainitsema uima-allas oli alle 10 metriä pitkä, jätin sen väliin.

Jälkkärit olivat tosi hyviä, alla Banana Split.
Etsimme Sekunda-nimistä neuvostokrääsäkauppaa muutamaan otteeseen. Kyltti löytyi, mutta kauppaa ei. Etsiessämme eksyimme mm. alla näkyvälle epämääräisen näköiselle takapihalle.

Tässä odottelemme Petrin kanssa jo kyytiä juna-asemalle. Sinne olisi päässyt metrollakin, mutta emme matkalaukkujen kanssa halunneet lähteä tungokseen, ja varasimme kyydin hotellilta. Auto oli uudehko musta S-sarjan Mercedes.

Kontrasti olikin sitten suuri asemalla, kun Nellin kanssa menimme vessaan. Tässä näytti vielä ihan hyvältä....
mutta kun oven avasi, karu todellisuus paljastui:

Olin luullut, että näitä reikä lattiassa -tyyppisiä vessoja on vain Intiassa ja muualla kauempana, mutta kyllä itänaapuri osasi tässäkin yllättää. Yksi partiokaveri oli kerran leirillä 24 tuntia käymättä vessassa, onneksi asemalta pääsi kotiin vain reilussa kuudessa tunnissa.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Pietarin-terveisiä

Terveiset kylmästä ja lumisesta Pietarista! Tulimme tänne eilen Sibelius-junalla ja viivymme vielä muutaman päivän. Tähän mennessä olen oppinut paljon uutta tästä valtavasta miljoonakaupungista, ja ehkä myös hieman itsestäni:
  • kadulle satanut lumi lapioidaan pois pääosin käsivoimin. Tässä hommassa olemme nähneet paljon kadetteja. Lumiauroja ja -traktoreita ei riitä pitämään jalkakäytäviä siisteinä.
  • Ugg-saappaita ei löydy mistään koossa 38. Nellin kengät hajosivat, ja hän olisi toivonut uusiksi juuri Uggeja tai niiden kopioita. No, oikean kokoisia ei ole löytynyt, ja nyt hän lainaa minun talvikenkiäni.
  • Eremitaasissa voisi viettää monta päivää, mutta yhdessäkin näkee loistoa ja mahtavuutta, taidetta ja kauneutta kirjaimellisesti lattiasta kattoon niin, että se mietityttää vielä jälkeenkinpäin.
  • metroasematkin voivat olla todella kauniita.
  • pikku lippujen ja lappujen jakajia on Nevski Prospektilla joka kulmassa.
  • illalla on ihan normaalia, että miehet kulkeva kadulla avoimen kaljatölkin kanssa.
  • omasta verensokerista kannattaa pitää huoli, ettei tule kiukkumieli.
Hotelli valittiin osittain sen perusteella, että täällä on myös uima-allas, tai ainakin joku spa. Vielä en ole ehtinyt uimaan, yritän uudelleen huomenna. Koko päivä on kävelty, ja nyt löhöillään hotellihuoneessa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Lunta tuiskuttaa

Lunta on tulla tupruttanut viime päivinä ihan kivasti. Eilen menin töihin bussilla säästääkseni selkää, ja harmittelin sitä melkein koko päivän - varsinkin silloin kun odotin kotiin mennessä bussia yli 20 minuuttia 12 asteen pakkasessa. Pyörällä olisin ollut jo melkein perillä. Aaarrghh! Tänään lähdin pyörällä töihin ja ihan mukavasti sillä pääsi etenemään auratuilla kevyen liikenteen väylillä. Kotimatkalla poikkesin Sellossa tonttuhommissa, ja sieltä kotiin polkiessani jouduin ajamaan auraamatonta väylää kehä ykkösen vieressä; siinä jouduin välillä taluttamaankin. Lunta pyrytti silloin niin, että autotkin matelivat itään päin kävelyvauhtia.

Puoli kahdeksalta lähdin uimaan Tapiolaan. Viimeiset viisi minuuttia sain uida isossa altaassa ihan ypöyksin, mahtavaa. Kaksi kilsaa polskuttelin. Tapiolassa olisi ulkoallaskin, joka on käytössä myös talvella. Vielä en ole kerännyt tarpeeksi rohkeutta kokeillakseni.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen reilun viikon pituista lomaa. Hyvää joulua kaikille!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Pertsaa

Kävimme Peten kanssa töiden jälkeen Oittaalla hiihtämässä. Koneella ajettua latua oli vain 1,3 km, ja ensin kiersimmekin yhden pitemmän lenkin, jolla ei ollut kunnon latua (kuva yllä). Pete hiihti sen vielä yksikseen kerran ja minä sillä aikaa kaksi kertaa lyhyemmän lenkin. Vajaa tunti siinä meni. Selän kannalta ajettu kunnon latu oli selkeästi parempi, eikä tasatyöntökään oikein suju kivuitta. Hitaasti voi hyvin hiihdellä, kun on kunnon latu alla.

Suurin osa muista hiihtäjistä näytti menevän luistelutyylillä, me mentiin ihan sillä perinteisellä, kun ei vapaata osata...

lauantai 19. joulukuuta 2009

Valoa!

Aamupalan jälkeen hankin tänään pikkuhien joulusiivouksessa. Imurointi sattuu edelleen selkään ja luovutinkin noin puolivälissä imurin Petelle. Siivouksen jälkeen lähdin Tapiolaan uimaan. Hallissa oli ihmeen vähän porukkaa; "nopeiden uimareiden" radalla koko aikana maksimissaan kolme uimaria. Ihanaa, kun mahtui uimaan hyvin eikä tarvinnut väistellä. Yksi uimahallin seinistä on kokonaan lasia, ja aina välillä sieltä paistoi aurinko suoraan sisään. Hallissa oli mahtava valo.

Uin kaksi ja puoli kilsaa, pääasiassa ihan normivauhtia hengittäen joka viidennellä vedolla. Aina välillä uin sata metriä kovempaa hengittäen joka kolmannella. Ainakin itse olin huomaavinani eron vauhdissa. Vähän olen nyt lipsunut niistä tekniikkatreeneistä, mutta olen järkeillyt, että tällä uintikokemuksella ihan perusuinnillakin varmasti kehittyy. Ehkä sitten ensi kerralla...

Tällä viikolla pyöräilin reilut kuusikymmentä kilsaa. Loppuviikosta selkä oli taas kipeä, ja perjantaina menin siksi bussilla töihin. Ilmeisesti auraamattomilla kevyen liikenteen väylillä ollut lumi sai tien pinnan sen verran epätasaiseksi, että selkään tuli ajaessa tärinää.

Meidän piti tänään lähteä mökille, mutta sen verran on vielä jouluvalmisteluja tekemättä, että jäimme sittenkin kaupunkiin. Mukavan rentoa on ollut pienestä joulukiireistä huolimatta.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Kirpparille

Jo monen vuoden ajan nurkkiimme on kerääntynyt kaikenlaista pikku sälää; vanhoja vaatteita, kenkiä, pehmoleluja, astioita ynnä muuta ylimääräistä. Esimerkiksi taskumatteja löytyi neljä kappaletta. Tässä lähellä on onneksi kirpputori Akseli, jossa on myös ns. kokonaispalvelu. Kaikki kamppeet voi viedä sinne, ja he hoitavat myynnin ja vievät loput tavarat hyväntekeväisyyteen. Palvelu maksaa 50 eur plus puolet myyntituotoista.

Parin viikon ajan olemme keränneet tavaraa kotoa ja vähän mökiltäkin, ja kaksi rullakollista sitä lopulta tuli. Ne veimme äsken kirpparille, ja nyt vain odottelemme rahoja tilille. Yhtään en tiedä mitä odottaa. On se vaan ihanaa, kun taas tuli kaappeihin ja varastoon vähän lisää tilaa!

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Palelevat korvat vai kypärä

Aamupäivällä osallistuin Ruoholahdessa yhteen seminaariin, ja laitoin jo eilen illalla pyöräilykamat valmiiksi. Se oli hyvä, sillä pientä epäröintiä oli ilmassa, kun huomasin pakkasta olevan 17 astetta. Laitoin päälle normaalit työvaatteet (pitkähihainen t-paita, puuvillaneule, farkut) ja sitten heavy duty -pyöräilyvarustuksen: Haltin pyöräilytakki, ohut untuvaliivi, kypärämyssy, kauluri, Windstopper-housut, talvikengät ja gore-tex -hanskat. Muuten oli ekan ylämäen jälkeen ihan lämmin, paitsi että korvat ja varpaat vähän palelivat. Mitenköhän saisi päähän enemmän lämmikettä luopumatta kuitenkaan kypärästä?

Puolen päivän jälkeen poljin noin 12 kilsaa keskustasta toimistolle, ja silloin oli ihana auringonpaiste. Oli ihan mahtavaa olla ulkona vajaa tunti keskellä päivää. YTV:n reittioppaasta olin katsonut, että matka olisi kestänyt julkisilla lähes yhtä kauan kuin pyöräily, joten ihan hyvällä omallatunnollakin vietin laatuaikaa pyörän selässä.

Illalla kävin uimassa Keski-Espoon uimahallissa 1750 metriä. Nyt väsyttää, kun lounaskin jäi väliin ja pitkä pyöräily tuntuu selässä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Sata kilsaa

Pyöräilin tänään Mäkelänrinteeseen uimaan. Autollakin olisin voinut mennä, mutta halusin saada pyörän matkamittariin tällä viikolla 100 kilsaa, ja parikymmentä puuttui vielä. Niinpä lähdin viiden maissa polkemaan, samaan aikaan kun täällä alkoi ihanasti pyryttää. Matka meni ihan kivasti ja perillä uin kaksi kilsaa. Kahvila Uppopullassa söin pari karjalanpiirakkaa ja join teetä ja smoothieta. Siinä istuskellessa kyllä tuli mieleen, että autokyyti kotiin olisi kyllä sittenkin kelvannut. Psyykkasin vähän itseäni ja lähdin sitten ajelemaan rauhassa kotia kohti. Kyllä se meno alkoi sitten maittaa, kun pyrykin oli vähän jo väistynyt.

Päättyvällä viikolla olen pyöräillyt sata, uinut 10 ja kävellyt ainakin parikymmentä kilsaa. Saas nähdä, pääsenkö ensi viikolla samaan. Voi olla, että pakkanen vähän vaikeuttaa työmatkapyöräilyä, ja pari työjuttuakin saattaa edellyttää autoilua ja bussimatkailua.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Triathlonkoulu

Suomen Triathlonliiton sivuilta löysin bannerin triathlonkoulusta, joka alkaisi tammikuussa. Periaatteessahan sellainen kiinnostaisi kovastikin. Koulun tavoitteena on opettaa tariathlonissa tarvittavat perustiedot ja -taido ja se sisältää kolme seminaaria, kaksi henkilökohtaista ohjausta, 30 yhteisharjoitusta ja viikkotason henkilökohtainen harjoitussuunitelma. Koulut järjestetään Espoossa ja Helsingissä, ja vetäjät ovat kyllä varmasti ihan huippuja; Helsingissä Teemu Lemmettylä ja Espoossa Merja Kiviranta. Hintaa verkossa ei ainakaan heti osunut silmään, ja niinpä kysäisin lisää. Kävi ilmi, että triathlonkoulun hinta on järisyttävät 1500 euroa (=10*150 eur), joka sisältää valmennuksen, uimahallimaksut, yhteistyökumppaniliikuntakeskuksen palveluiden vapaan käytön kurssin aikana, kurssimaksun kesän 2010 kilpailuun ja T-paidan.

1500 euroa on kyllä melkoinen summa rahaa, eikä se pienene yhtään siitä että sitä voi maksella pätkissä lähes vuoden ajan. Muistan nikotelleeni jonkun verran jo maratonkoulun noin 500 euron hintaa viime vuonna. Se sisälsi kaksi juoksutestiä, parisenkymmentä yhteisharjoitusta, henkilökohtaisen treeniohjelman ja 10 juoksukerran lipun Esport Areenalle, ja tuntui lopulta hintansa arvoiselta. Tähän triathlonkurssiin verrattunahan se olikin halpa! Vai onko triathlon kolme kertaa kalliimpi harrastus, kun siinä on juoksun lisäksi se uinti ja pyöräilykin?

Mietin, että kuinka tuohon hintaan on voitu yleensä päätyä? Onkohan lähdetty miettimään juttuja tuon yhteistyökumppaniliikuntakeskuksen ehdoilla ja otettu pohjaksi heidän kk-maksunsa kurssin ajan ja siihen vaan sitten lisäilty kaikki muu? Minulle se liikuntakeskus ei tuo yhtään lisäarvoa, koska olen kiinnostunut vain valmennuksesta. Ihan turhaa lisähintaa kurssille tulee myös t-paidasta (niitä on kaapit ja hyllyt täynnä) ja kilpailumaksusta, joka olisi ihan helposti hoidettavissa omaehtoisestikin. Useimpiin uimahalleihinkin pääsen työnantajan tekemien sopimusten vuoksi puoleen hintaan, joten turhaan maksaisin niistä käynneistä ylimääräistä. Yhteiset treenit kerran viikossa on kanssa aika useasti, vähempikin voisi riittää meikäläiselle. Luulisinpa, että olisi kannattanut lähteä siitä, että kurssin hinta pitäisi saada mahdollisimman alas sen sijaan, että mukaan on ympätty kaikki mahdollinen.

Noh, en ilmoittautunut. Kun saan selän kuntoon, harkitsen liittymistä johonkin pk-seudun triathlonseuraan ja kaivelen sopivan treeniohjelman netistä. Yksi vaihtoehto on myös toteuttaa samaa juoksuohjelmaa kuin viime vuonna ja tuunata siihen vähän uintia ja pyöräilyä, kun ei sitä kisamenestystä niin tosissaan tarvitse tavoitella.

Tänään kävelin Varsinais-Suomen metsissä vajaat kaksi tuntia. Lunta on maassa sentti-kaksi, ja nyt illalla alkaa kivasti pakastaa. Alla pari kuvaa kävelylenkiltä.

Hirville on katettu hieno ateria metsään; juureksia, suolakivi ja jotain ihanan vihreää:

ja kun kääntyy 180 astetta, näkee miksi:

Mökimme lähimaastossa kiemurtelee noin 25 kilometrin mittainen vaellusreitti, Ketunkierros. Pete on kerran juossut (tai rämpinyt) sen läpi, minäkin haluaisin.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Satulassa ja altaassa

Työmatkojen lisäksi ajoin tänään fillarilla Lauttasaareen ja takaisin, kilsoja kertyi yhteensä vajaat 30. Ajatus oli mennä pyöräkauppaan säädättämään takavaihtaja ihan kohdalleen. Nyt joskus isompi vaihde ei aina mene päälle ja vastaavasti pienemmälle vaihtaessa joskus lipsahtaa pari vaihdetta pienemmälle. Pyöräliike meni kuitenkin kiinni jo kuudelta, ja minä olin oven takana vasta 10 yli. Täytyy varmaan yrittää ensi viikolla uudestaan.

Lauttasaaren lenkin jälkeen ajoin Tapiolan uimahallille ja kävin uimassa yhteensä 2,1 km. Melko vähän oli porukkaa liikkeellä, vain 4-5 uimaria per rata. Mukana oli myös muutama tuttu naama. Alussa seurasin tarkemmin matkan kertymistä, mutta lopussa meni ilmeisesti joku flow päälle, kun yhtäkkiä huomasin uineeni jo 80 altaanväliä. Uin siihen vielä neljä päälle ja lähdin suihkun kautta kotiin.

Eilen klo 9 alkoi ilmoittautuminen Cetuksen kevään uintikursseille. Olin särmänä koneen ääressä jo hieman ennen yhdeksää, ja sainkin Peten ilmoitettua tammikuun vapaauintikurssille. Olisin halunnut itsekin uudelleen samaan oppiin, mutta niin kovaa oli kysyntä, että jäin varasijalle. Vaikka saitti toimi tosi hitaasti, kurssin paikat myytiin loppuun alle kymmenessä minuutissa. Nyt vaan peukut pystyyn, että joku peruuttaakin osallistumisensa ja pääsen sittenkin mukaan.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Pimeetä on

Uskomattoman pimeää on nyt lähes yötä päivää! Aamulla on ihan mustaa kun pitää lähteä töihin ja kotiin palatessa on, jos mahdollista, vielä pimeämpää. Päivän ainoat valoisat tunnit kuluvat työpöydän ääressä pakertaessa. Melkein joka kerran työmatkalla meinaa joku auto ajaa eteen kolmion takaa, vaikka mulla on valot ja kaikki. Tosi tarkkana saa olla. Tänäänkin yksi autoilija huomasi minut vasta, kun jarrutin jo ihan täysillä ja nastat raapivat asvalttia. Onneksi pysyin pystyssä ja sain pyörän pysäytettyä ennen törmäystä.

Lähikulmilla jäi Aten ikäinen poika auton alle jalkakäytävällä lauantai-iltana. Kuljettaja oli ilmeisesti väistänyt ajoradalla ollut hidastustöyssyä. Samana viikonloppuna iäkäs jalankulkija jäi auton alle Ikaalisissa ja kuoli. Molemmissa tapauksissa auton kuljettaja pakeni paikalta. Käsittämätöntä, kortti pitäisi saada pois tuollaisilta kuskeilta! Miten he voivat elää itsensä kanssa?

Itsekin menin tänään auton rattiin, kun kävin uimassa Mäkelänrinteessä. Matkaa kertyi 2,2 km, rennosti sujui uinti. Ei mitään tekniikkahömpötyksiä tänään, ihan vaan altaan päästä päähän.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Tähän on tultu...

...siis siihen, että lasken kävelynkin liikunnaksi. Eilen kävelin Munkan, Kuusisaaren ja Lehtisaaren kautta takaisin Laajalahteen, 2 tuntia 20 minuttia. Alla muutamia kuvia matkan varrelta: Gallen-Kallelan museo ja Munkkiniemen rantaa.

Kokeilin muutaman kerran ottaa myös juoksuaskelia, mutta tärähdys tuntui heti selässä. Ei taida olla syytä kokeilla sen enempää taas muutamaan viikkoon. Kävelylenkin alkupuolella tuntemuksia selässä oli kyllä muutenkin, mutta pakko on välillä päästä liikkumaan.

Aamupäivä meni tänään rattoisasti Myyrmäki-hallissa, kun olin katsomassa Nellin pelejä Itsenäisyyspäiväturnauksessa. Olin ajatellut meneväni iltapäivällä uimaan, mutta kaikki uimahallit näyttävätkin olevan kiinni. Taisi siis tulla lepopäivä. Hyvää itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Pakkasta!

Hui kun tänään oli kylmä ajaa fillarilla. Olisi pitänyt laittaa tuulihousut farkkujen päälle, pipo kypärän alle ja rukkaset käteen, mutta en tajunnut ennen kuin oli liian myöhäistä. Liian vähän oli siis vaatteita päällä. Ajoin aamulla Pitäjänmäelle palaveriin ja sieltä iltapäivällä toimistolle ja edelleen kotiin. Se hyvä puoli pakkaskelissä kyllä on, ettei tule ainakaan hiki. Kilsoja tuli yhteensä parikymmentä.

Illalla olin pyöräilyn jäljiltä monta tuntia ihan jäässä, varsinkin kädet olivat kylmät. Lähdin kuitenkin Mäkelänrinteeseen uimaan, kun Pete houkutteli. Taas mentiin tutulla kaavalla: minä ajoin autolla, Pete juoksi. Aiemmin odotin Peteä uimahallissa molempien kassien kanssa. Nyt olemme kehittäneet prosessia niin, että menen autolta suoraan uimaan ja jätän Peten kamppeet autoon. Pete hakee kassinsa sitten omia aikojaan, ja tapaamme vasta altaassa. Tämä on kätevää, sillä yleensä haluan uida pitempään.

Uin kaksi kilometriä vaparia. Vähän tuntui väsyneeltä, eilinen uinti varmaan painoi käsissä. Syyskuusta lähtien uintikilsoja on nyt kertynyt melkein maratonin verran, 41,1. Ihmeellistä!

tiistai 1. joulukuuta 2009

Kuudelta uimaan


Kokeilin tänään taas aamutreeniä. Heräsin kuudelta ja lähdin hampaat harjattuani fillarilla uimaan Leppävaaraan. Olin pakannut kaikki kamat valmiiksi jo edellisenä iltana, ja lähteminen oli siksi helppoa. Altaaseen ehdin noin varttia vaille seitsemän jälkeen. Tein vähän tekniikkatreeniä tennispallot käsissä ja yhden käden vetojakin kokeilin. Loput 1,5 kilsan uinnista menin muuten vaan rennosti. Söin aamiaissämpylän vasta töissä.

Vähän alkaa jo hermo mennä tämän iskiaskivun kanssa. Edelleen sattuu jalkaan ja pakaraan, välillä selkäänkin. Varsinkin tänään on ollut välillä tukala olo. Ilman särkylääkkeitä pärjään kuitenkin. Ehkä siksikin tämä tilanne nyt ketuttaa, koska olin ajatellut että joulukuu olisi jo kivuton kuukausi. Lekkurihan lupaili silloin elokuussa, että 90 % iskiaspotilaista on 3-4 kuukauden kuluttua oireettomia. Nooh, neljä kuukautta tuli täyteen eilen ja tässä sitä edelleen oireillaan. Juoksemista alkaa jo ihan tosissaan olla ikävä.

Heitin viikonloppuna molemmat loppuunjuostut Karhu M1-lenkkariparini roskiin. Seuraavaksi taidan ostaa Asicset, ja kauppaan menen vasta kun voin saman tien lähteä lenkille. Icebugit odottavat mökillä jäisiä kelejä ja terveselkäistä juoksijaa. Toivottavasti jo tammikuussa!

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Mummi kylässä

Jouduimme muutama viikko sitten siirtämään isänpäivälounaan, koska Atte oli kipeänä. Tänään olimme kaikki kunnossa ja isäni ja isänäitini tulivat meille kylään. Mummilla ja minulla on ikäeroa tasan 50 vuotta. Voi kunpa olisin 91-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin mummi nyt - siinäpä motivaatiota liikkumiseen! Hän harrasti nuorempana aktiivisesti tennistä ja talvisin hiihtoa osallistuen kymmenien kilometrien pituisille korpihiihdoille miesten porukoissa. Teräsmummi.

Visiitin jälkeen kävin uimassa Mäkelänrinteessä. Petrikin tuli mukaan, ja juoksi taas menomatkan. Vähän ruuhkaista oli pitkällä radalla, mutta sain kuitenkin uitua 2,5 km. Petri oli ovela ja ui yksinään yhdellä 25 metrin radalla.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Joka viidennellä

Vasta illalla ehdin tänään uimaan, mutta se olikin hyvä sillä aika monet olivat keksineet lauantai-illalle muuta tekemistä ja altaassa oli tilaa. Tein vähän tekniikkateeniä:
  • 200 m vapaauintia tennispallot käsissä
  • 200 m vuorovedoin niin, että toinen käsi edessä sen aikaa kun toisella tekee koko vedon alusta loppuun
  • 300 pullarilla
Tennispallot käsissä oli yllättävän vaikea uida, saman efektin saa tietysti uimalla kädet nyrkissä. Sitä kokeilin jo aikaisemmin, mutta en saanut käsiä pysymään nyrkissä. Pallojen kanssa oppii (ainakin teoriassa) käyttämään koko käsivartta paremmin vedossa. Hidasta oli. Vielä hitaampaa oli uida vuorovedoin, ja välillä yläkroppa sukelsi. Vielä on siis tekniikassa hiomista.

Tekniikkatreenin jälkeen uin ihan tavallisesti. Ajattelin kokeilla taas hengittämistä joka viidennellä vedolla, ja se onnistuikin ihan ok. Ennen puhalsin kaikki ilmat samantien veteen, mutta nyt puhalsin vetojen tahtiin ja ilmaa riittikin pitempään. Tuntui siltä, että oli myös helpompi keskittyä liukuun ja potkuihin, kun hengittelin vähän harvemmin. Kaksi kilsaa tuli täyteen yllättävän pian.

Kun lähdin pois radalta, laitoin pullarin jalkojen väliin ja tennispallot käsiin, enkä meinannut päästä portaille kolmen radan päähän. Vähän alkoi sisäisesti hymyilyttämään oma hölmöys.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Märkää mennen tullen

Koska tämä pimeys ja sade oikein loppuu? Tuntuu, että koko ajan on väsynyt ja vain liikunta saa paremmalle mielelle. Tein aamulla 16-17 kilsan pyörälenkin töihin, ja Bembölessä noin puolimatkassa alkoi sataa. Onneksi oli vedenkestävät kamppeet päällä, ja suunnitelmissa käydä suihkussa vasta työpaikalla. Kotimatkalla satoi jo lähtiessä, ja silloin ajoin kyllä lyhintä reittiä. Yhteensä kilsoja kertyi tänään noin 25.

Illalla vein Nellin ratsastamaan. Hänen vuotta vanhempi, lähes koko ikänsä ratsastanut serkkunsa oli lupautunut opettamaan vähän alkeita ja erinomaisesti se näytti sujuvan. Kypärän, turvaliivin ja ratsastuhousut Nelli sai lainaksi. Maneesissa ei voinut käyttää salamaa, siksi oheinen kuva on tärähtänyt. Saa nähdä, tuleeko ratsastuksesta toinen harrastus futiksen rinnalle. Jos innostus jatkuu, maaliskuussa voisi yrittää lasten alkeiskurssille.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Voi suoni!

Uin tänään Tapiolassa 2,4 km. Lähdin uimaan sillä ajatuksella, että ainakin kaksi kilsaa menee. Yllätyksekseni meni helposti vähän enemmänkin. Olin ajatellut tehdä vähän tekniikkaharjoituksia, mutta niistä luovuin kun huomasin samalla 25 metrin radalla olevan 13 uimaria... Lopussa alkoi vetää suonta varpaasta, ja päätin lähteä suihkuun lämmittelemään.

Jalkani ovat melko arat kylmälle. Menen yleensä nukkumaankin sukat jalassa, koska en saa unta jos jalat palelevat. Kesällä ostin magnesiumia, koska olin jostain kuullut, että siitä voisi olla apua. Purkki on kuitenkin unohtunut jonnekin keittiön kaapin perälle. Täytyy varmasti kaivaa se nyt esiin ja alkaa napsia niitä pillereitä.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Tervetuloa hiki!

Tämä viikko on siinä mielessä harmillinen, että pääsen pyörällä töihin näillä näkymin vain perjantaina. Muina päivinä on kokouksia tai muita aktiviteetteja niin, että pitää mennä bussilla. Eilen maanantaina menin kyllä pyörällä, kun vein heti työpäivän jälkeen vanhan pyöräni uudelle omistajalleen eli äidilleni. Siitä tuli kuitenkin vain noin puolen tunnin pyöräilyt.

Menemme Nellin ja parin kaverinsa kanssa torstaina katsomaan Twilight - Uusikuun Tennispalatsiin. Ajoin pyörällä lunastamaan liput Ison Omenan Finnkinosta. Laitoin pitkästä aikaa päälle ihan urheiluvaatteet, mikä kyllä piristi mieltä. Poljin Kehä II:n vieressä menevää pyörätietä parhaimmillaan alamäissä lähes neljääkymppiä, matkaa kertyi yhteensä parikymmenä kilsaa. Kiva oli polkea vähän kovempaa, mutta kyllä se vähän kostautui, kun selkään sattui noustuani pyörältä. Ilmeisesti rauhallisempi työmatkapyöräily on kuitenkin selälle tässä vaiheessa vielä ystävällisempää.

Isossa Omenassa lippujen lisäksi ostin Wayne's coffeesta vitamiinijuoman. Hyvänmakuista, ilmeisesti terveellistä eikä kuplia. Hinta vaan oli melko suolainen, 3,70/pullo.Saman sarjan Recovery-juomaa maistoin kesällä pitkän lenkin jälkeen Örebrossa, ja se oli mieleenpainuvan hyvää. Sitä ei nettisivuilta eikä kahvilastakaan löytynyt.

Olen jo alkanut alustavasti silmäillä triathlonin treeniohjelmia. Voi kun saisin nyt selän vaan kuntoon, niin voisin alkaa ihan oikeasti suunnitella kesän kisoja. Tänään tuli meiliä myös Helsinki City Runin ja City Marathonin järjestäjiltä, ilmoittautuminen on alkanut ja early bird -hinta on voimassa 16.12. Jos ilmoittaudun, en ainakaan tällä kertaa unohda ottaa peruutusturvaa...

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Pisin ikinä


Koskaan ennen en ole uinut kolmea kilsaa yhteen menoon, vaan tänäänpä tein sen! Enpä olisi muutama kuukausi sitten itsekään uskonut, että jaksan ja viitsin. Viimeiset 500 metriä tuntuivat jo kyllä melko tahmeilta, ja kahvilasta loppu-uintia seurannut Petekin sanoi lopun näyttäneen "vaappuvalta"...

Ennen uintiä nautimme auringosta ja kävelimme Mäkelänrinteestä keskuspuistoon ja takaisin noin tunnin lenkin. Sain vielä ostettua uuden uikkarinkin ennen altaaseen pulahtamista. Se on hieno, ja tuntuu uidessa ihan erilaiselta kuin edellinen, ehkä kymmenisen vuotta vanha.

Kävimme myös mökillä, ja Pete nosti Aten kanssa veneen järvestä. Oli jo aikakin saada se ylös turvaan jäätymiseltä. En osallistunut nostopuuhiin, vaikken nostamista muuten enää kovin paljon varokaan. Lauantaina ajattelin pyöräillä Kivihoviin apteekkiin ja kauppaan 15 km, mutta sateen takia en viitsinytkään, kun vedenpitävät pyöräilykamat olivat jääneet kotiin. Menimme sitten autolla koko perhe.


Jos selkä on tammikuussa juoksukunnossa, haluaisin osallistua Helsinki City Runin puolikkaalle 8.5. Mökkitriathlonin (200-19-5) järjestämme taas muutamien kavereiden kanssa viikkoa ennen juhannusta. Seuraava "kunnon" kisa voisi olla Kiskon Kiskojien triathlon, joka järjestetään ilmeisesti 3.7. Kiskossa on tarjolla 1/8- ja 1/4-matka, ja se sijaitsee melko lähellä meidän mökkiä. Nyt ei siis puutu enää kuin terve selkä! Ja ehkä, jos oikein innostun järvessä uimisestä, pitkähihainen ja -lahkeinen märkäpuku.

torstai 19. marraskuuta 2009

Hidas vai nopea

Kauhea pärske kävi tänään Tapiolan uimahallissa, kun menin uimaan puoli kahdeksan jälkeen illalla. Nopeille uimareille tarkoitetulla radalla oli ainakin kahdeksan uimaria, jotka jonossa kroolasivat tosi kovaa vauhtia. Jäin siis suosiolla sille toiselle kuntouimareille varatulle radalle. Kun kolmannen kerran ohitin yhden naisen, joka ui lähes pystysuorassa asennossa, vaihdoin nopeiden uimareiden radalle. Sieltä oli onneksi jo osa porukasta lähtenyt. Sainkin uitua mukavasti 2,2 km, viimeiset 20 minuuttia yksin radalla.

Aikaisemmin illalla kävin taas Teijalla fysioterapiassa. Iskias paranee kyllä koko ajan, mutta kivuttomien päivien sijaan minulla on toistaiseksi vain kivuttomia hetkiä. Aamulla bussipysäkille kävellessäni havahduin siihen, ettei juuri silloin sattunut selkään eikä jalkaan. Se oli hieno tunne. Myöhemmin päivällä iskias kyllä muistutti taas itsestään. Kipulääkkeitä en kuitenkaan ole enää tarvinnut, en edes Panadolia.

Tavoitteena on edelleen päästä juoksemaan tammikuussa, mutta sitä ennen pitää selän olla kokonaan oireeton. Kun selkä on kunnossa, alan tehdä säännöllisesti ja paljon vatsa- ja selkälihasliikkeitä, jotta lihakset tukisivat selkää mahdollisimman hyvin. Myös fysioterapiassa käyn säännöllisesti kahden-kolmen viikon välein.

Ostin tänään lisäsalaman kameraani, mutta en vielä ehtinyt kokeilla sitä. Rajalan myyjä kun ei muistanut myydä minulle pattereita, enkä uinnin jälkeen ehtinyt enää Alepaan. Aten taekwondon vyökoe on kahden viikon päästä, ja siihen mennessä pitäisi oppia toimimaan edes auttavasti sen salamankin kanssa.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Voi miksei se kello soinut?

Herään yleensä kuudelta kännykän piippaukseen. Illalla laitan kännykän äänettömälle, herättämään oikeaan aikaan, pois päältä ja makuuhuoneen vastakkaiseen nurkkaan niin, että joudun nousemaan saadakseni sen pois päältä. Näin vältyn torkuttamiselta ihan kokonaan ja pääsen ylös heti kellon soitua. Tänään kännykkä ei kuitenkaan soinut ollenkaan, vaan heräsin vasta 6.50 Peten kännykän piippailuun.

Aamu-uinti meni siis sivu suun, vaikka olin laittanut kaikki kamatkin jo pyörälaukkuihin eilisiltana. Olin varmaan melko kiukkuisella päällä, koska pyörätielle pysäköidyt ja tyhjäkäynnillä käyvät autot saivat minut jo aamun työmatkalla kiukkuiseksi. Vai oliko se sittenkin se, että jouduin muuttamaan suunnitelmiani heti aamusta?

Kun en aamulla päässyt, kävin illalla Tapiolan uimahallissa polskuttelemassa 2 km. Siihen meni tänään(kin) normiaika, noin 50 minuuttia. Nyt kun olen jo muutamana tiistaina käynyt uimassa Tapiolassa, siellä alkaa näkyä jo tuttuja naamoja. Hassua. Eihän siellä mitään kenenkään kanssa tule juteltua, mutta jotkut tosi nopeat uimarit jäävät mieleen.

Uusi uimapuku olisi kiva, nykyinen uikkarini on varmaan ainakin 10 vuotta vanha. Eihän sitä liiemmin ole viime viikkoja lukuunottamatta käytetty, ja nyt se tuntuukin haperoituvan ihan silmissä. Olen katsellut esim. tätä uikkaria. Musta on tosi hyvä väri, ja mulla on nytkin lahkeellinen uimapuku. Se on näin keski-iässä mukavan armollinen...

Työmatkapyöräilykin sujuu nyt mukavasti. Menen bussilla vain, kun on pakko, ja siksi pyörällä lähteminen on nykyään niin helppoa. Tällä viikolla sellainen päivä on torstai. Lumisina päivinä täytyy vähän muuttaa reittiä, mutta ainakaan tällä viikolla lumesta ei ole pelkoa. Pimeää ja märkää on.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Mittailua altaassa

Sain tänään taas Petenkin houkuteltua mukaan Mäkelänrinteen uimahalliin. Menomatkalla vein Nellin autolla futismatseihin Käpylän halliin, Pete tuli uimaan juosten. Hallissa oli näin lauantai-iltana tosi paljon tilaa. Mittarit vaan ylle ja altaaseen!

Tavoite oli uida kaksi kilometriä ja sen tein. Ekaan meni noin 24 minuuttia, kun keskisyke oli 149. Tokaan kilsaan meni reilut 26 minuuttia, kun sain jonkun ihme pistoksen vasemman rinnan alle uituani noin 1925 metriä. Oli pakko pysähtyä ja uida vähän sammakkoa. Luulen, että joku pieni lihas kyljessä venähti tai jotain. Syke oli koko ajan alle 150, joten sydämestä se ei johtunut. Mulle tulee tuollaisia pistoksia aina silloin tällöin. Syvään hengittäminenkin sattuu silloin, mutta se menee onneksi pikkuhiljaa ohi.

Vaikuttaa siltä, että uintivauhti on hivenen parantunut ja syke laskenut, ja se tuntuu kyllä kivalta. Syke pysyy alle 150:n ja henki kulkee. Tänään yritin keskittyä käsivetoon ja kropan asentoon. Hengittäminen joka kolmannella vedolla sujuu jo enempiä ajattelematta.

Uinnin jälkeen kävimme nopeasti ostamassa uimahallin kahviosta jogurttia, karjalanpiirakoita ja sämpylää, kun oli niin nälkä. Eväinemme ehdimme parahiksi katsomaan Nellin toista matsia. Voittoisasta matsista olikin jo kiire himppeen katsomaan Selviytyjiä, onneksi ehdimme!

tiistai 10. marraskuuta 2009

Pyörällä seminaariin

Sääennuste ei mennyt tänään ihan nappiin; luvattu 30 cm lumipeite jäi tulematta. Osallistuin seminaariin Ruoholahdessa, ja vaikka olin vilkuillut bussiaikataulujakin, lähdin matkaan pyörällä. Oheinen kuva on Keilaniemestä, josta oli näköjään muutama muukin fillaristi aamulla ajanut. Räntää tuli ja silmälasit menivät huuruun hengityksestä. Olisi varmaan pitänyt napata mukaan laskettelulasit... Rännästä huolimatta oli tosi kiva mennä pyörällä. Mitä huonompi keli, sitä hauskempi mennä pyörällä. Ehkä minussa asuu pieni masokisti.


Ruoholahdessa jouduin kyllä vähän siistiytymään ennen seminaaria, koska vedenpitävä ripsiväri oli jostain syystä kuitenkin osin varissut väärään paikkaan ja hiukset olivat litimärät. Vaatteet pysyivät kuivina, samoin kengät, joiden päälle olin vetänyt tarrakiinnitteiset säärystimet. Ne ovat todella hölmön näköiset, mutta käytännölliset, kunhan pääsee polkemaan. Niissä on tosi isot heijastimetkin eteen ja sivulle.

Seminaari jatkuu vielä huomennakin. Silloin meinaan pakata vähän siistimmät vaatteet pyörälaukkuun ja vaihtaa ne päälle vessassa. Matkalla pitää kyllä varoa ajamasta liian lujaa, koska suihkua ei ole käytössä.

Alla kuva Kehä ykköseltä kotimatkalta. Pyörätie jatkuu kuvan vasemmassa laidassa meluesteen toisella puolella. Tästä on meille vain reilu kilsa. Iltapäivällä ei enää ollut kovin liukasta, tästäkin oli lumet harjattu kokonaan pois. Kotimatkalla pääsin taas siihen samaan vapauden ja vauhdin fiilikseen kuin joskus teininä pyöräillessäni Etelä-Helsingissä. Mikäköhän siinä oikein viehättää?


Sohvalle lösähtäminen houkutteli illalla, mutta sittenkin halusin enemmän mennä uimaan. Uin 500 metriä pullarin kanssa ja sitten vielä 1500 ilman. Joitakin kontakteja toisiin uimareihin tuli, niin täyttä oli. Lisäksi aika monella oli aika leveä uimatyyli ja jalkaa ja kättä tuli viereiseltä radalta eteen tuon tuostakin. Yksi iäkkäämpi mies olisi uinut päälleni ohittaessaan hitaampaa uimaria, jos en olisi väistänyt viereiselle radalle. Hmmpf. Alla kuva Tapiolan kauniista uimahallista.

Ja tässä kuvassa uimahallin lisäksi Tapiolan Kulttuurikeskus suoraan edessä uimahallin takana. Oli kiva päivä ja ilta.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Hyvää isänpäivää!

Selvisin eilisestä kurkkukivusta säikähdyksellä: lepäilin koko päivän ja tänään olen taas kunnossa. Atella sen sijaan nousi eilen kuume, ja hetken aikaa olemme hänestä jo kovin huolissamme, kun kunto näytti heikkenevän nopeasti. Onneksi hänkin iltaa kohden taas vähän piristyi, eikä tänään enää ole kuumettakaan. Varmuuden vuoksi hän on vielä huomisen kotona.

Lounaan ja tosi hyvän Nellin leipoman glögikakun jälkeen lähdin pyörällä Mäkelänrinteeseen uimaan. Matkaa kertyi pyörällä parikymmentä ja uiden 2,5 kilsaa. Pyöräreitti on alkuosaltaan tuttu niiltä ajoilta, kun poljin Helsingin keskustaan töihin. Yllättävän näppärästi täältä pääsee pyörälläkin Pasilaan ja sieltä Vallilaan. Menomatkalla poljin vähän kovempaa, kotimatkalla säästelin hikeä. Meri oli tyyni ja kauniin näköinen.

Olen jo alkanut vähän haaveilla uudesta uikkarista. Nykyinen on varmasti ainakin kymmenen vuoden takaa ja siten jo parhaat päivänsä nähnyt. Edelleen iloitsen siitä uintimatkamittarista, uitua matkaa on helppo seurata.

Pyörässä on vielä kesärenkaat. Nastarenkaat olisi kiva saada alle tänään tai huomenna, koska yöllä voi jo olla pakkasta ja aamulla liukasta. Samoin punainen takavalo odottaa kiinnitystä.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Lisäys: Löysin Youtubesta ihan mahtavia uintivideoita. Selkeät ohjeet, tuskin maltan odottaa seuraavaa uintikertaa!

perjantai 6. marraskuuta 2009

Kurkku kipee

Illalla olen poltellut kynttilöitä sisällä ja parvekkeella ja samalla pohtinut, että pitäisikö lähteä uimaan. Muuten olisin jo altaassa, mutta kun kurkku on vähän kipeä ja päätäkin särkee. Enpä taida lähteä.

Huomiseksi olin ajatellut hiihtoretkeä Ylläs-Hallissa, mutta täytyy nyt katsella mihin suuntaan vointi kehittyy. Jos kuume nousee, täytyy kaikki menot jättää väliin. Nellin koulussa on jo sikainfluessaa. Nelli oli kuumeessa viikko-kaksi sitten, olikohan se jo silloin sitä vai ihan tavallista lenssua?

tiistai 3. marraskuuta 2009

Polje polje

Aamulla jätin Hesarinkin lukemisen väliin, kun halusin ehtiä uimaan ja töihin kahdeksaksi. No, ihan kahdeksaksi en ehtinyt mutta kymmentä yli olin jo työpöydän ääressä. Meiltä on pyörällä Leppävaaran uimahalliin vajaat neljä kilsaa matkaa, eikä muita vielä kuuden jälkeen paljon matkalla näkynyt. Uimahallissa oli kyllä sitten täysi pärskyntä päällä.

Uin 1,5 kilometriä, noin 38 minuuttia. Rauhalliseen tahtiin menin, samalla radalla oli pari muutakin uimaria ja hyvin mahduttiin. Lopussa alkoi vasemmassa olkapäässä tuntua vähän kipua, ehkä se sunnuntainen uinti oli mulle aika (eli liian) pitkä. Noustuani altaasta jäin vielä katsomaan teini-ikäisten kilpauimareiden menoa altaassa. Olipa tosi vauhdikasta ja kaunista se uinti. Jutut pukkarissa olivat sitten myöhemmin kuitenkin ihan taattua teinikamaa...

Kahden pyörälaukun strategia toimi hyvin. Toisessa oli pyyhe, uikkarit ja nesessääri ja toisessa työvaatteet ja -kengät. Molempiin olisi mahtunut jonkun verran lisää tavaraa, mutta näin paino jakautui tasaisemmin pyörän molemmille puolille.

Illalla hain uuden pyörän Lauttasaaresta. Se ei harmikseni ollutkaan vielä ihan valmis, sillä matkamittaria ei oltu vielä asennettu. Kun lähdin ajamaan kotiin, huomasin vielä, että kellokin puuttuu ja ohjaustanko oli muutaman millin vinossa. Onneksi on kotona handyman, jolta sujuvat korjaus- ja asennushommatkin! Ihan aistinvaraisesti arvioiden vauhti tuntui kotimatkalla kovemmalta kuin vanhalla fillarilla konsanaan ja ylämäet olivat kevyitä pikkuvaihteilla.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Uusi pyörä!

Ostin tänään uuden fillarin! Se on tässä:


Ajoin sillä pienen koeajolenkin. Ajoasento tuntui hyvältä, ja vaihteet toimivat napakasti. Jarrut ovat hydrauliset ja tehokkaan tuntuiset. Vähän oli sellaista vau-fiilistäkin, mitä uudelta pyörältä toivoin. Kaikki tuntui siis olevan pyörässä kohdallaan.

Pyörä (Focus Corrente Disc 2010) jäi vielä varusteltavaksi Larun Pyörään, saan sen huomenillalla. Pyörä on ns. fitness-pyorä eli kevyt hybridi jäykällä etuhaarukalla. Siihen laitetaan lokasuojat, tarakka, kello, lukko, uudet polkimet ja nopeusmittari. Lampun siirrän vanhasta pyörästä, koska se on vielä ihan kunnossa. Ostin myös nastarenkaat, ne voidaan varmaan vaihtaa alle ensihuollossa 300-400 kilometrin kuluttua. Ainakaan tällä viikolla ei täällä etelässä ole luvassa lunta tai isommin pakkasta.

Huomenna pitää mennä töihin toivottavasti viimeisen kerran vanhalla pyörällä, jonka vaihteetkin sain runnottua toimintaan viikonloppuna. Jos pääsen aamulla ajoissa sängystä, ajan Leppävaaran uimahalliin aamu-uinnille.

Hesarissa oli tänään hyvä sivun juttu iskiaksesta. Olen nyt sairastellut sitä kolme kuukautta, ja kohta alkaisi jo riittää. Kipu tuntuu enää ajoittain, mutta minulla, toisin kuin jutussa mainitaan, se tuntuu pahemmalta iltaisin.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Ees taas altaassa

Jännä juttu, miten 15 minuutin matka on aikaisemmin voinut tuntua lähes valovuosien pituiselta. Sen verran meiltä kestää ajaa Mäkelänrinteen uintikeskukseen, mutta eipä ole ennen tullut liiemmin siellä käytyä. Ehkä muistissa ovat vielä ne uintikerrat, kun piti itsensä lisäksi huolehtia vielä 1-2 piltistä, joilla aina oli nälkä/jano/väsy heti uinnin jälkeen ja joskus jopa sen aikana. No, nykyään piltit jäävät mieluummin kotiin uinnin ajaksi, varsinkin jos saavat lisäpeliaikaa koneella.

Petri juoksi ja minä autoilin Mäkelänrinteelle. Uintikassiin kertyi taas lisää kampetta, sillä ostin pullarin ja uin sillä ensimmäiset 300 metriä. Ihana liuku! Olin ajatellut, että sillä uidessa tuntuisi käsissä jotenkin raskaammalta, mutta se pullarihan kelluttikin mukavasti jalkoja, ja homma sujui. Yritin keskittyä etenkin uintiasentoon. Yhteensä kilsoja kertyi 2,5. Suunnilleen saman verran oli porukkaa kuin aikaisempinakin sunnuntai-iltoina.

Kehitys kehittyy: enää ei jää edes vettä korviin, kuten ensimmäisillä uintikerroilla. Lopussa yritin hengittää vain joka viidennellä vedolla, ja se tuntui vähän vaikealta. Joka kolmannella tuntuu enemmän omalta rytmiltä.

Onneksi löysin uinnin, sen jälkeen on aina tosi rento ja hyvä olo!

lauantai 31. lokakuuta 2009

Pyöräkuumetta

Päättyneellä viikolla ajoin töihin neljä kertaa fillarilla. Vain tiistaina se ei parin kokouksen vuoksi onnistunut. Kylmäkään ei haitannut, kun turvauduin kerrospukeutumiseen ja ostin torstaina uudet Haglöfsin windstopper-housut, jotka saan ujutettua vielä työvaatteidenkin päälle.

Keskiviikkona ja torstaina oli niin kova vastatuuli varsinkin Leppävaaran kammottavassa ylämäessä, että tyytymättömyyteni Crescentiin vain seitsemine vaihteineen pääsi valloilleen. Perjantai-aamuna kävi jo sitten niin ikävästi, että pyörästä hajosivat vaihteet; vain nelonen jäi päälle. Onneksi en vielä ollut ehtinyt paria sataa metriä pitemmälle kotoa, ja vaihdoin alle Petrin hienon cyclo-crosserin. Sillä se iso mäkikin oli kuin lasten leikkiä, vaikka ajoasento sattuikin selkään. Säännöllinen lääkitys (heh!) loppui viime maanantaina, nyt otan vain tarvittaessa Panadolia.

Torstaina ja perjantaina kävin jo katselemassa ja kokeilemassa hybridi-pyöriä parissa liikkeessä. Maanantaina olisi tarkoitus käydä vielä muutamassa ja sitten ostaa mulle sopivin fillari. Se tulee nyt pääasiassa työmatkoja varten, mutta olisi sillä hyvä voida kerran-pari kesässä tehdä pitempikin retki. Siinä pitäisi olla ainakin suora tanko, jäykkä etuhaarukka ja levyjarrut. Nastarenkaat pitää tietysti olla talvea varten ja myös tarakka ja lokasuojat.

Niin innostunut olen työmatkapyöräilystä, että en ladannut matkakortilleni enää aikaa entiseen tapaan vaan pelkästään arvoa. Menen bussilla vain jos en jostain perustellusta syystä voi mennä pyörällä. Toivottavasti niitä päiviä ei tule montaa!

Suunnitelmissa oli tänään ajaa mökiltä Lohjalle Neidonkeitaaseen uimaan, mutta Atella on kurkku ja pää kipeänä. Taidamme vain jäädä sisälle lueskelemaan. Pete sentään kävi jo lenkillä ja teki myös lihiksiä terassilla. Hyvä Pete!

tiistai 27. lokakuuta 2009

Montako päivää hiihtokauden alkuun?

Fysioterapeuttiystäväni Teija vihjaisi tänään, että hiihto voisi sopia selälleni jo nyt ja että Ylläs-Halliin pääsisi hiihtämään reilun kilsan latua. Täytyypä yrittää innostaa tuo puoliso mukaan hiihtoreissulle Kivikkoon. Hinta on tosin aika kova (15 eur), mutta voisihan sitä ainakin kerran kokeilla.

Innostuin illalla puoli kahdeksan jälkeen lähtemään uimaan. Halli oli täpösen täynnä, ja radoilla oli kovasti ruuhkaa. Joitakin osumiakin sain viereisen radan uimareiden käsistä ja jaloista. Ehdin uida 1,3 km ennen hallin sulkemista. Vaikka luulin, että uinnissa pärjää vähillä varusteilla, jotain uutta hankittavaa olen silti keksinyt; suunnitelmissa on hankkia ns. pullari, jota pidetään jalkojen välissä kun treenataan oikeaa uintiasentoa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Enää pari kuukautta...

jäljellä tätä juoksutonta "kuivaa" kautta. Jalassa tuntuu edelleen aina välillä säteilysärkyä ja selkäkin vähän kipuilee, mutta nykyisin pystyn istumaan jo koko työpäivän ihan ok. Huomenna loppuu lääkekuuri, saa nähdä miten se vaikuttaa kipuihin ja vointiin. Lääkkeet aiheuttavat mm. unettomuutta, ja joinakin iltoina en ole saanut unen päästä kiinni vaikka yleensä nukahdan melkein heti kun laitan pään tyynyyn ja kirjan lattialle.

Olin eilen ja tänään hommissa Kirjamessuilla. Kirjamessut on kyllä syksyn ihan paras tapahtuma (juoksutapahtumia lukuunottamatta tietenkin). Liikkeellä on paljon kirjoja ja lukemista rakastavia ihmisiä ja kauppa käy. Mekin ostimme kymmenisen kirjaa, vaikka niitä on tullut hankittua tasaiseen tahtiin koko syksyn ajan muutenkin. Tänään sunnuntaina ainakin WSOY ja Tammi laittoivat uutuuskirjat -40 % alennukseen messujen viimeisten tuntien ajaksi.

Samaan aikaan oli myös Ruokamessut, josta löysimme uuden paistinpannun, veitsenterottimen ja veitsen, jossa on elinikäinen takuu. Ehkä sipuli pilkkoutuu tässä huushollissa jatkossa entistäkin helpommin ja vähemmillä kyyneleillä.

Aamulla ennen messuvuoroa kävin taas uimassa Mäkelänrinteessä. Matkaa kertyi tänään vain 1,7 km, perjantainen uinti tuntui vielä käsissä. Paljon oli pikkulapsiperheitä uimassa, mutta kouluikäisiä lapsia ei näkynyt missään. Eiväthän ne meidänkään teinit lähteneet mukaan, vaan jäivät kotiin puuhailemaan omiaan. Edelleenkään en uidessa ajattele mitään muuta kuin kropan asentoa, käsiä, hengittämistä ja kaikkea muuta uintiin liittyvää. Vähitellen uiminen tuntuu helpommalta, mutta vauhti ei kyllä ole kasvanut vielä yhtään.

Olen alkanut kaivata juoksemista. Se on niin helppoa ja vaivatonta ja saa olla ulkona. Jotenkin ei vaan tule lähdettyä kävelylle yhtä helposti, etenkin jos tulee vettä tai on muuten kurja ilma. Juoksemaan lähtiessä huono keli ei ihan niin paljon haittaa. Uudesta juoksutakistakin haaveilen, samoin lämpökerrastosta ja lenkkareista, mutta taidan hankkia ne vasta joulun jälkeen.

Pitäisiköhän ihan tosissaan alkaa katsella jotain ensi kesän triathlon-kisaa (kuntosarja, neljäsosamatka) sillä silmällä?

perjantai 23. lokakuuta 2009

Kiva kurssipäivä

Koska koulutuspäivä alkoi vasta yhdeksältä, ehdin ennen kurssia tehdä kaikenlaista kivaa. Menin Vallilaan pyörällä mennen tullen ja aamulla vielä Mäkelänrinteen uintikeskuksen kautta. Kilsoja tuli pyörällä yhteensä 23 ja uimalla 1,5. Aamulla näin Turun motarin alkupäässä auton ojassa, ambulanssi ja paloauto olivat jo paikalla. Keskuspuistossa en ajanut ihan suorinta reittiä Pasilaan, vaan huomasin vasta Pasilan tv-tornin nähdessäni olevani menossa väärään suuntaan. Takaisin sitten vaan. Välillä ajoin joillakin ratsastuteilläkin, jotka olivat ihan mutaisia ja liukkaita. Valoisassa olisi suunnistaminenkin ollut helpompaa.

Mäkelänrinteessä oli puoli kahdeksan maissa paljon porukkaa, mutta kyllä sinne mukaan mahtui. Uinnin jälkeen oli mukavan lämmin olo ja ensimmäisen kerran tuli jälkihiki. Ostin kahvilasta mukaan juustosämpylän ja tuoremehun, koska olin lähtenyt kotoa ilman aamiaista. Mäkelänrinteeltä oli kurssipaikalle vain reilu kilsa, joten se pätkä taittui hameessa ja pikkukengissä. Siihen asti oli ollut vähän enempi lajinomaiset kamppeet päällä.

Tarvitsen toisen pyörälaukun. Nyt mulla on vain yksi, ja se oli tänäänkin ihan täynnä. Kun on paljon kampetta, olisi hyvä jakaa tavarat kahteen laukkuun pyörän molemmin puolin. Aamulla pyöräni melkein kaatui, kun jouduin pysähtymään Itä-Pasilan aseman lähellä ihmisten tungetsiessa ratikkapysäkille. Pyörälaukku painoi pyörää vinoon, ja sitä oli vaikea pitää pystyssä hitaassa vauhdissa. Aika paljon sitä kampetta uinti- ja työreissulle tarvitseekin; pyyhe, uikkarit, nesessääri, työvaatteet ja -kengät, takki jne.

Alla kuva pyörästä ja pyörälaukusta täynnä tavaraa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Uintivideoo

video

Yllä video viime keskiviikkoisesta uinnista uintikurssin viimeisellä kerralla. Enpä ennen ole nähnyt itseäni uimassa! Uimaope oli ystävällisesti siirtänyt videon muistitikulle, kun kerroin, että haluaisin sen blogia varten. Hengitys sujuu jo joten kuten, käsien liikkumiseen pitää kiinnittää huomiota, varsinkin siihen että ne eivät ylitä vartalon keskiviivaa. Se uinnissa on erikoisen kivaa, että se kehittää etenkin ylävartalon lihaksia, joita aikaisemmin en ole kehittänyt millään lailla!

Uin tänään Tapiolassa 1,5 km. Se sormimittari on kyllä jättikätevä; en mitenkään muuten olisi pysynyt laskuissa 60 altaanväliä. Huomasin, että hengästyessä hengittäminen kärsii; siksipä tarpeeksi alhaisella sykkeellä uiminen on minulle kaiken a ja o. Viimeksi taisin kirjoittaa, että pitää oppia uimaan hitaasti; minun tapauksessani se tarkoittaa siis vain alhaisemmalla sykkeellä. Kun syke pysyy aisoissa, uinti tuntuu sujuvan hyvin ja on mukavaa. Enkä tällä kertaa ollut edes nopeille uimareille varatun radan hitain...

Eilen kävin pyörällä töissä, ja se onkin ainoa päivä tällä viikolla, kun se onnistui. Iltapäivällä kotiin lähtiessä oli ihana auringonpaiste.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Hommia ja hankintoja

Viime keskiviikkona oli vapaauintikurssin viimeinen kerta. Uinnit videoitiin ja saimme niiden perusteella henkilökohtaista palautetta. Läksyksi minulle jäi mm. varmistua siitä, etteivät kädet ole yhtäaikaa edessä (!) ja että ne molemmat kulkevat vartalon keskilinjan oikealla puolella. Uintiope Yan lupasi yrittää muistaa tuoda videoni muistitikulla Tapiolan uimahalliin keskiviikoksi, toivottavasti muistaa. Voin sitten yrittää siirtää sitä tänne blogiinkin.

Heti uintitunnin jälkeen yhdeksän maissa lähdimme vielä mökille, jossa työlistalla oli mm. laiturin nosto. Äitini ja miehensä avulla saimme sen onneksi kuivalle maalle. Itse en voinut hommaan tänä vuonna osallistua ollenkaan kipeän selän vuoksi. Suunnitelma pienimuotoisen telakan rakentamiseksi virisi myös, niin koville joutuivat nostajien selät tänäkin vuonna. Jokasyksyiseen tapaan olivat kärpäset tehneet invaasion mökkiin. Lähtiessämme viimeksi myrkytimme koko höskän Baygonilla, ja nyt mökin lattialla oli satoja kuolleita kärpäsiä.

Tänään sunnuntaina kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa. Ennen uintihommia teimme varustekaupassa pienimuotoisia hankintoja; molemmille uimalasit vahvuuksilla (kyllä, ihan suoraan hyllystä!) ja minulle kätevä pikku vehje käännösten laskemiseen (kuvassa). Siinä painetaan nappia aina kun kääntyy, ja pysyy siis hyvin kärryillä uiduista metreistä. Uin 2 kilometriä ja aikaa siihen meni vajaa tunti. 40 altaanväliä Mäkelänrinteessä, mutta 80 Tapiolassa tai Leppävaarassa... Keskisyke oli 149, maksimi 164 eli aika korkealla mennään. Jos viime syksynä opettelin juoksemaan hitaasti, tänä syksynä opettelen sitten uimaan hitaasti... Uiminen tuntuu tosi kivalta edelleen; toivottavasti harjoittelu nyt monipuolistuu ihan pysyvästi.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Aamu-duathlon

Laitoin herätyskellon soimaan kuudeksi, mutta heräsinkin jo varttia vaille. Edellisiltana olin jo laittanut uimakamppeet valmiiksi pyörälaukkuun, joten pikaisen puuroaamiaisen ja Hesarin silmäilyn jälkeen polkaisin Leppävaaran uimahallille. Olin kuvitellut, ettei siellä kovin paljon olisi ihmisiä aamulla uimassa, mutta olin väärässä. Muutama rata oli varattu kilpauimareille, ja kaikilla muillakin oli useita uimareita.

Valitsin sellaisen radan, jolla ihmiset näyttivät uivan vapaauintia. Kaksi-kolme miestä oli koko ajan samalla radalla, joku ohittelikin. Se vähän häiritsi kyllä, kun rytmi meni sekaisin. Uin taas sen tonnin, muta tällä kertaa en katsonut aikaa kellosta. Rytmi löytyi hyvin, ja jaksoin hyvin uida pienillä pysähdyksillä. Yritin aina pysähdysten aikana päästää nopeampia uimareita ohitse.

Uinnin jälkeen oli mukavan rento ja lämmin olo. Työmatkalla vähän liukastelin, kun pyörätiellä ollut lätäkkö oli yöllä jäätynyt, eikä pyörässäkään ole vielä nastarenkaita. Ehdin työpöydän ääreenkin mukavasti jo 8.05. Työmatkapyöräilyä kertyi tänään 16,6 km.

Yhtä asiaa en ollut ennakkoon osannut ottaa huomioon; uimalasit painoivat silmien alle järkyttävät pandarajat moneksi tunniksi, vähän niinkuin tällä kolleegalla.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

1000 m 30 min

Kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä tänään illalla. Pete juoksi hallille noin 10 km, ja minä laiskuri iskiasvaivainen menin autolla. Uin 1000 metriä vapaauintia, pienine taukoineen siihen meni puoli tuntia. Halusin nyt tehdä pohja-ajan, johon mahdollista kehittymistä voin verrata. Vaikka uinnin aluksi tuntui, että on vain yksi vauhti (täysiä), sain joidenkin satojen metrien jälkeen rytmin päälle. Hengitin joka kolmannella vedolla ja keskityin myös pään ja käsien asentoon. Kilsan täytyttyä uin vielä 200 metriä vähän rauhallisemmin. Hyvin oli taas tilaa, samalla 50 metrin radalla oli vain muutama muu uimari. Oikeassa korvassa on kyllä vieläkin vettä...

Molempina päivinä Nellillä oli Umbro-turnaus Tuomarilassa. Ottelut alkoivat niin aikaisin aamulla, että pelipaikalla oli ihan kunnolla pakkasta. Kaivoin esille untuvatakin, enkä onneksi palellut kentän laidalla. Aurinkokin alkoi aamun mittaan lämmittää ja kahviosta sai teetä ja superhyviä mokkapaloja. Pelit sujuivat hienosti ja Nellin joukkue voitti hopeaa (kuva alla). Meidän tyttö on takarivissä toinen oikealta.

Uudella kameralla oli tosi kiva ottaa kuvia. Kokeilin myös sarjakuvausmahdollisuutta, ihan mahtavaa! Nyt tarvitsisin heti vähän isomman objektiivin, jotta saisin vieläkin parempia kuvia...

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Uimassa taas

Kolmannella vapaauinnin tekniikkatunnilla harjoiteltiin käsien ja kropan asentoa. Välillä uitiin pelkästään jaloilla ja sitten taas pelkästään käsillä, kokeiltiin jopa vain yhdellä kädellä uintia niin, että toinen käsi oli joko edessä suorana tai vartalon vieressä alhaalla. Vaikeaa oli, kroppa ei ainakaan minulla pysynyt suorassa kuten olisi pitänyt vaan vaappui puolelta toiselle. Ohjeet olivat kuitenkin hyviä ja mukavalta tuntui uinti. Viikon päästä vikalla kerralla harjoitellaan lyhyesti käännöstä ja saamme henkilökohtaista palautetta videoinnin perusteella.

Uiminen tuntuu jotenkin kivemmalta nyt, kun tietää ainakin periaatteessa, mitä pitäisi tehdä. Liian montaa asiaa en kuitenkaan osaa vielä ajatella yhtä aikaa, vaan pitää keskittyä yhteen-kahteen kerrallaan; pään asentoon, käsiin, hengitykseen, kroppaan, potkuihin... Yhden ahaa-elämyksen koin tänään, kun ohjaaja kehotti ajattelemaan käden liikettä vartalon alla niin, että käsi pysyy paikallaan ja vartalo liukuu käden yli. Vähän huonosti sen selitin, mutta luulen, että silloin opin jotain.

Ennen uintia kävin Tapiolan Stockalla ahdistumassa ihmispaljoudesta ja tönimisestä. Olin aikeissa ostaa Hulluilta Päiviltä Nissin-salaman uuteen kameraani, mutta ei niitä siellä enää ollutkaan seitsemän maissa. Nooh, täytyy sitten ostaa se Canonin oma salama kolminkertaiseen hintaan.

Pyörän mittariin kertyi tänään 23 kilometriä työmatka- ja ostosajelua. Valo on jo tarpeen aamuin illoin; yllättävän paljon oli liikkeellä pimeitä pyöräilijöitä.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Uusi kamera

Sain tänään uuden kameran, kun kävimme aamupäivällä keskustassa. Päädyin ostamaan Canon EOS 500 D:n kittiobjektiivilla 18-55 mm. Iltapäivällä sain kameran toimintakuntoon ja napsin automaattiasetuksilla kuvia kotoa ja Laajalahdelta. Mukavaa on, ja opeteltavaa riittää pitkäksi aikaa. Ehkä huomenna luen käyttöopasta vähän automaattiasetuksia pidemmälle.


Yllä valitut palat kirjahyllystä (joka muuten pitäisi järjestää; kirjoja on ihan liikaa muualla kuin hyllyssä). En ole aikaisemmin kuvannut myöskään vessan kaakeleita (alla). Nyt on nekin ikuistettu!


Alla olevalla pysäkillä usein odottelen aamulla bussia ja lasken ohi ajavia autoja.


Kuvauslenkkiä lukuunottamatta en tänään ole ulkoillut, mutta torstaina ja perjantaina kävin pyörällä töissä. Molempina aamuina piti jo laittaa kypärän alle ohut Niken skull cap -pipo, niin kylmää oli.